Hermann von Keyserling
| Hermann Alexander Graf von Keyserling | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. heinäkuuta 1880 Kõnnu, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta (nykyään Põhja-Pärnumaan kunta, Viro) |
| Kuollut | 26. huhtikuuta 1946 (65 vuotta) Innsbruck, Itävalta |
| Kirjailija | |
.jpg){kind=small} Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Hermann Alexander Graf von Keyserling (20. heinäkuuta 1880 Kõnnu, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 19. kesäkuuta 1946 Innsbruck, Itävalta) oli baltiansaksalainen kreivi ja yhteiskuntafilosofi. Keyserlingin teokset olivat suosiossa ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina.[1][2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keyserlingin isoisä oli geologi Alexander Keyserling. Keyserling opiskeli geologiaa, kemiaa ja zoologiaa Geneven, Tarton, Heidelbergin ja Wienin yliopistoissa ja väitteli geologiasta tohtoriksi Wienissä vuonna 1902. Vuonna 1903 hän muutti Pariisiin, jossa hän asui vuoteen 1906. Siellä hän kirjoitti ensimmäisen filosofisen kirjansa "Das Gefüge der Welt" (1906). Vuonna 1906 hän pyrki turhaan filosofian professoriksi Berliinin yliopistoon. Vuonna 1907 hän piti Hampurissa luennot, joiden pohjalta hän laati teoksen "Prolegomena zur Naturphilosophie" (1910). Saatuaan haltuunsa isänsä kartanot Keyserling muutti asumaan Raikkülan kartanoon vuonna 1908. Hän matkusti Euroopassa ja teki maailmanympärysmatkan 1911–1912, jonka tuloksena syntyi teos "Reisetagebuch eines Philosophen" (1918). Paettuaan vuonna 1918 Venäjän vallankumousta hän asui aluksi Bismarckin Friedrichsruhin linnassa. Syksyllä 1920 hän muutti Darmstadtiin, jossa hän perusti "Vapaan filosofian seuran" ja "Viisauden koulun" Hessenin suurherttua Ernst Ludvigin tuella. Marraskuusta 1920 vuoteen 1927 siellä järjestettiin vuotuisia konferensseja, vuodesta 1928 vuoteen 1933 "opetuskonferensseja", joihin osallistuivat muun muassa Nikolai Berdjajev, Hans Driesch, Leo Frobenius, C. G. Jung, Ernst Kretschmer, Max Scheler ja Rabindranath Tagore. Vuosina 1920-1933 julkaistiin Keyserlingin tunnetuimmat kirjat, joista useimmat käännettiin vieraille kielille, erityisesti ranskaksi, ja niillä oli maailmanlaajuinen vaikutus. Näinä vuosina Keyserling teki myös lukuisia luentokiertueita useimmissa Euroopan maissa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Hän myös kommentoi ajankohtaisia asioita artikkeleissa kotimaassa ja ulkomailla. Natsien painostus pakotti osaltaan Keyserlingin lopettamaan "Viisauden koulun" toiminnan vuonna 1933. Hän lähti Darmstadtista vuonna 1939. Toisen maailmansodan aikana hän sai pääteoksenaan pitämänsä "Buch vom Ursprung" -teoksen (1947) lisäksi valmiiksi vuonna 1937 aloittamansa muistelmat ("Reise durch die Zeit", 1948). Hän muutti vuonna 1943 Innsbruckiin.[2][1]
Keyserlingin filosofia oli pohjimmiltaan ei-akateemista. Hänen ajattelua leimasi irrationalismin ja henkisen uudistumisen korostaminen ja pyrkimys ymmärtää paremmin Euroopan kansallisten kulttuurien suhteita ja rakentaa ylikansallista eurooppalaista asennetta. Hänen ystävälliset suhteensa lukuisiin Ranskan älymystön edustajiin olivat tässä suhteessa merkittäviä. Keyserling pyrki myös länsimaisen ajattelun ja itämaisen viisauskirjallisuuden synteesien luomiseen. Toisaalta hänen kirjoituksiaan on kuvattu latteiksi ja epäselviksi.[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Hermann Alexander von Keyserling Neue Deutsche Biographie. 1977. Viitattu 1.1.2024.
- ↑ a b c Hermann Alexander, Graf von Keyserling Encyclopedia Britannica. 2023. Viitattu 1.1.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hermann von Keyserling Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
