Henno Kamppuri
Henno Pellervo Orvo Kamppuri (28. kesäkuuta 1909 Lappeenranta[1] – 24. joulukuuta 1980 Kuopio[2]) oli suomalainen arkkitehti.
Henkilöhistoria ja ammattiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kamppurin vanhemmat olivat taidekauppias Artturi Kamppuri ja Evi Hämäläinen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1929 Viipurin suomalaisesta lyseosta ja valmistui arkkitehdiksi 1935 Teknillisestä korkeakoulusta. Kamppuri opiskeli myös viulunsoittoa 1921–1926 Viipurin musiikkiopistossa. Kamppuri oli aluksi apulaisena Jalmari Lankisen arkkitehtitoimistossa Viipurissa 1936–1939 ja vuonna 1937 hän perusti myös oman toimiston Viipuriin. Hän oli 1940–1941 Askon Tehtaat Oy:n arkkitehtina ja jatkosodan aikana muun muassa armeijakunnan linnoitusosaston suunnittelutoimiston päällikkönä. Sodan jälkeen Kamppuri toimi 1947–1955 Ylä-Kokemäenjoen seutukaavoitusliiton arkkitehtina ja 1957–1974 Oikeusministeriön arkkitehtina. Hänellä oli myös vuodesta 1946 oma arkkitehtitoimisto Helsingissä.
Töitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1938 Asuinkerrostalo Wilkenkatu 6, Viipuri (arkkitehti Erkko Berlinin kanssa)
- 1947 Lauttakylän kansakoulu
- 1954 Tyrvään B-mielisairaala
- 1961 Yrittäjäkulman liike- ja asuintalo, Mynämäki
- 1972 Hämeenlinnan vankila
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Meurman, Otto-Iivari 1976. Viipurin arkkitehdit, ss. 137-139. Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, Lappeenranta. ISBN 951-95402-2-9 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kuolleita – Arkkitehti Henno Kamppuri. Helsingin Sanomat, 2.1.1981, s. 16. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille). Viitattu 30.3.2018.