Helny Bergbom
Helny Bergbom (8. lokakuuta 1878 Pori – 21. heinäkuuta 1967 Helsinki) oli suomalainen sosiaalineuvos,[1] naisjärjestöissä toiminut järjestöjohtaja ja Tanhuvaaran urheiluopiston toinen perustaja.[2]
Bergbomin vanhemmat olivat pankinkomissaari Axel Gabriel Bergbom ja Selma Ingeborg Öberg. Hän opiskeli voimistelunopettajaksi Kööpenhaminassa 1909 ja kävi Helsingin teollisuuskoulun 1911.[2]
Bergbom toimi Suomen Pankin Turun konttorin vaihtokasöörinä 1899–1908, ammattientarkastaja Viipurin piirissä 1912–1918, Helsingin ja Turun piirissä 1918–1947. Hän oli Sosiaalisen näyttelyn ja viikon pääsihteeri 1928 ja osallistui Sosiaalimuseon järjestämiseen.[2] Hän julkaisi vuonna 1934 tutkimuksen, jossa hän kuvasi noin tuhannen teollisuustyöläisnaisen tilannetta.[3]
Hän oli Voimistelukoti Tanhuvaaran perustaja yhdessä Lilli Vuorelan kanssa ja johtokunnan jäsen vuodesta 1920. Hän oli Suomen Naisten Kansallisliiton sihteeri 1933–1937 ja varapuheenjohtaja 1937–1943 sekä sen kansainvälisen pääliiton International Council of Womenin ammattikomitean edustaja Suomessa. Suomen naisjärjestöjen keskusliiton johtokunnan jäsen vuoteen 1952. Hän oli Sosiaalipoliittisen yhdistyksen ja Virkamiesliiton johtokunnan jäsen kuusi vuotta ja Naisliitto Unionin varapuheenjohtaja 1938–1949. Hän oli Kansainvälisen työtoimiston naistyökomitean kirjeenvaihtaja.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuka kukin on 1970, s. 1244. Helsinki 1970.
- ↑ a b c d Kuka kukin on 1954 s. 63–64 (Runeberg.org).
- ↑ Työväenperinne. Viitattu 16.3.2016.