Helmut Bantz
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Länsi-Saksa,  Saksa
| |||
| Miesten telinevoimistelu | |||
 Olympialaiset Saksa
| |||
 Kultaa |
Melbourne 1956 | hyppy | |
| MM-kilpailut Länsi-Saksa
| |||
 Hopeaa |
Rooma 1954 | hyppy | |
| Hopeaa |
Rooma 1954 | rekki | |
 Pronssia |
Rooma 1954 | nojapuut | |
| EM-kilpailut Länsi-Saksa
| |||
| Kultaa |
Frankfurt am Main 1955 | nojapuut | |
| Hopeaa |
Frankfurt am Main 1955 | hyppy | |
| Hopeaa |
Frankfurt am Main 1955 | renkaat | |
| Pronssia |
Frankfurt am Main 1955 | yhteispisteet | |
Helmut Bantz, 14. syyskuuta 1921 Speyer, Rheinland-Pfalz – 4. lokakuuta 2004 Pulheim-Brauweiler, Nordrhein-Westfalen) oli saksalainen telinevoimistelija ja olympiavoittaja ja Euroopan mestari.[1]
Bantzin läpimurto Saksan telinevoimistelun huipulle tapahtui Toisen maailmansodan aikaan vuonna 1942 hänen voittaessaan Breslaussa Saksan moniottelun mestaruuden. Sodan aikana Bantz palveli Saksan Wehrmachtissa ja joutui vuonna 1944 brittien vangiksi länsirintamalla. Hän joutui sotavankeuteen Britanniaan työskennellen maatilalla. Hänestä tuli ennen vuoden 1948 Lontoon olympialaisia Britannian telinevoimistelijoiden valmentaja.[2]
Palattuaan Saksaan hän jatkoi kilpailu-uraansa, ja osallistui Helsingin 1952 ja Melbournen 1956 olympialaisiin. Helsingissä hän sijoittui 12-ottelussa seitsemänneksi. Vuoden 1954 MM-kisoissa Roomassa hän saavutti hopeaa hypyssä ja rekillä sekä pronssia nojapuilla. Moniottelussa hän sijoittui kahdeksanneksi. Seuraavan vuoden 1955 EM-kisoissa Frankfurt am Mainissa hän saavutti kultaa nojapuilla, hopeaa hypyssä ja renkailla sekä pronssia 6-ottelussa. Olympiakultaa tuli hänelle lopulta Melbournen 1956 kisoissa, kun hän saavutti Neuvostoliiton Valentin Muratovin kanssa jaetun ykkössijan. Moniottelussa hän sijoittui venäläisten ja japanilaisten jälkeen kuudenneksi. Bantz osallistui vielä kolmansiin olympialaisiinsa Roomassa 1960 - tällä kertaa yhteissaksalaisen telinevoimistelujoukkueen varamiehenä.[2]
Uransa jälkeen Helmut Bantz työskenteli vuosina 1970-1986 Reininmaan Voimisteluliiton voimistelun päävalmentajana. Vuonna 1982 hänet nimitettiin kyseisen liiton kunniajäseneksi. Samanaikaisesti hän työskenteli jalkapalloilijoiden kuntovalmentajana Bundesliigajoukkue Borussia Mönchengladbachissa. Vuoteen 1984 asti hän toimi myös opettajana Kölnin urheilukorkeakoulussa.[1]
Tunnustuksena menestyksellisestä urheilu- ja valmentajaurasta Bantz sai useita huomionosoituksia Saksassa, kuten Bundesverdienstkreuz-kunniamerkin, Saksan voimisteluliiton Walter Kolb-mitalin sekä vuonna 1998 Georg von Opel-palkinnon. Vuonna 2008 Helmut Bantz valittiin Saksan urheilun Hall of Fameen.[1]
Bantzlla oli aina 1980-luvulta alkaen ongelmia terveytensä kanssa. Hän sai sydänkohtauksen vuonna 1981, joutui selkäleikkaukseen 1984 ja menetti molemmat jalkansa 1990-luvulla. Bantz kuoli pitkän sairauden murtamana vuonna 2004. Bantzilla ja hänen puolisollaan oli kaksi tytärtä ja poika.
Helmut Bantzin kunniaksi hänen syntymäkaupunkinsa Speyer nimesi urheilustadionin hänen nimelleen - Helmut-Bantz-Stadion.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- [1] (Arkistoitu – Internet Archive) Helmut Bantz sports-reference.com:ssa (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c 10. Todestag von Helmut Bantz dtb-online.de. 17.9.2014. DTB - Deutscher Turner Bund. Viitattu 12.1.2017. (saksaksi)
- ↑ a b Helmut Bantz (FRG) gymn-forum.net. 28.9.2013. Gymn Forum. Viitattu 12.1.2017. (englanniksi)
| ||||||||||||||
