Heikki Nurmio

Heikki Eliel Nurmio (29. lokakuuta 1887 Pihlajavesi – 22. heinäkuuta 1947) oli suomalainen jääkärieversti ja kirjailija, salanimellä Aarne Mustasalo. Nurmio tunnetaan Jääkärimarssin sanoittajana.

Tausta ja perhe

Nurmion vanhemmat olivat rovasti Henrik Nurmio ja Anna Alina Groundströem. Heikki Nurmio vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Helvi Lydia Lausteen kanssa.

Pihlajaveden pappilan seinässä on muistolaatta siitä, kun pappilassa syntyi v. 1887 kirkkoherra Henrik Nurmion perheeseen poika, Heikki. Perhe muutti Pihlajavedeltä jo kahden vuoden kuluttua, ensin Soiniin ja sieltä Raisioon.

Opinnot

Nurmio kirjoitti ylioppilaaksi Turun suomalaisesta reaalilyseosta vuonna 1906. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla, jossa liittyi Varsinaissuomalaiseen osakuntaan. Nurmio suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1911 ja kasvatusopintutkinnon vuonna 1912. Hän auskultoi Helsingin suomalaisessa normaalilyseossa vuosina 1911 – 1912 ja suoritti filosofianmaisteri tutkinnon vuonna 1926. Opettajanäytteet hän antoi suomalaisessa normaalilyseossa vuonna 1927.

Upseerin uraansa liittyen hän suoriti vuonna 1924 viiden kuukauden opintomatkan Ruotsin sotakorkeakouluun ja kadettikouluun seuraamaan sotahistorian opetusta. Sotakorkeakoulun komentajakurssin hän suoritti vuonna 1928.

Opetustyö

Nurmio hoiti marraskuun vuonna 1911 Turun suomalaisen yhteiskoulun maantiedon, historian ja suomenkielen opettajan toimia viransijaisena ja toimi kevätlukukauden vuonna 1914 Parikkalan yhteiskoulun johtajana sekä historian ja suomenkielen opettajana, sekä kevätlukukauden vuonna 1915 Varsinais-Suomen kansanopiston johtajan ja syyslukukauden vuonna 1915 Rauman yhteislyseon historian ja suomenkielen opettajan toimia. Hän toimi sotahistorian tuntiopettajana Kadettikoulussa vuosina 1920 – 1923 ja opettajana sotilaspedagogisilla kursseilla Helsingissä, Viipurissa, Mikkelissä ja Hämeenlinnassa vuosina 1924 – 1925 sekä sotilaspedagogiikan tuntiopettajana Sotakorkeakoulussa kevätlukukauden vuonna 1928 ja Kadettikoulussa syyslukukauden vuonna 1927.

Jääkäriaika

Jääkäripataljoona 27:n 3. komppania.

Nurmio liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 2. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti vuonna 1917 Libaussa järjestetyn sotakoulun B-kurssin ja osallistui Suomalaisen sotilaskäsikirjan toimittamiseen ja toimituskuntaan sekä kirjoitti sanat jääkärimarssiin.

Suomen sisällissota

Katso myös: Suomen sisällissota

Nurmio astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 1. jääkärirykmenttin 1. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 21. huhtikuuta 1918 lähettiupseeriksi kenraalimajuri Wilkmanin esikuntaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Viipurissa.

Suomen sisällissodan jälkeinen aika

Nurmio siirrettiin sisällissodan jälkeen 5. kesäkuuta 1918 alkaen Ylipäällikön esikuntaan (myöhemmin Sotaväen esikunta), missä hän palveli aluksi toimistoupseerina ja myöhemmin päällikkönä henkilöstötoimistossa. Ylipäällikön esikunnasta hänet komennettiin lyhyeksi ajaksi vuonna 1919 kansliapäälliköksi sotakoulujen tarkastajan käyttöön. Sotaväen esikunnasta hänet siirrettiin 24. syyskuuta 1924 Kadettikouluun, missä hän toimi sotahistorian opettajana. Yleisesikunnan sotahistoriallisen toimiston päälliköksi hänet nimitettiin 18. helmikuuta 1925 ja Kadettikoulun johtajaksi 29. elokuuta 1925. Kadettikoulusta hän palasi aikaisempaan tehtäväänsä Yleisesikunnan sotahistoriallisen toimiston päälliköksi 28. huhtikuuta 1927. Hän joutui kumminkin hoitamaan oman virkansa ohella myös Kadettikoulun johtajan tointa 27. syyskuuta 1927 saakka. Nurmio oli komennettuna Saksaan 15. marraskuuta - 8. joulukuuta 1929 väliseksi ajaksi. Saksassa hän suoritti sotahistoriallisia tutkimustöitä valtakunnanarkistossa. Nurmio nimitettiin vuonna 1938 Puolustusministeriön Sotahistoriallisen arkiston päälliköksi ja osallistui Suomen jääkärien Elämäkerraston toimittamiseen. Talvi- ja jatkosodan aikana Nurmio työskenteli Puolustusministeriön, Päämajan ja Puolustusvoimain pääesikunnan sotahistoriallisen toimiston päällikkönä. Hänet haudattiin Raisioon.

Luottamustoimet

Nurmio toimi Suomen sotahistoriallisen seuran sihteerinä vuosina 1921 – 1922 ja oli Jääkäritoimiston jäsenenä vuosina 1919 – 1921 sekä Jääkäriliiton johtokunnan jäsenenä vuosina 1922 - 1923 ja 1936 – 1938. Sotamuseolautakunnan jäsenenä hän toimi vuonna 1932 ja oli Valtioneuvoston määräämä apujäsenenä tutkintolautakunnassa suomenkielessä suoritettavia tutkintoja varten vuosina 1923 - 1945. Hän Kadettikunnan elinkautisen jäsenyyden vuonna 1929 ja kunniajäsenyyden vuonna 1938.

Kirjallinen tuotanto

• Suomen vapaussota (kuului teoksen toimitusuntaan ja kirjoitti VII osaan kuvauksen Wilkmanin ryhmän toiminnasta Viipurin operaatiossa).
• Vallankumous ja kansalaissota suomessa 1917 – 1918 (kirjoitti esipuheen S. M. Svetshnikovin suomenkieliseen painokseen).
• Suomen puolustusvoimat kuvateos (kirjoitti artikkelin Suomen sotalaitos viiden vuosisadan aikana).
• Suomen sota 1941 – 1945 II osa (kirjoitti Karjalan armeijan toimintaa käsittelevän kirjoituksen)
• Jääkärit maailmansodassa (kirjoitti Erik Jernströmin toimittamaan teokseen kuvauksen jääkäriliikkeestä ja 27. Jääkäripataljoonan vaiheista).
• Kirjoitti Jääkärimarssin sanat.
• Jääkärin päiväkirja, 1919.
• Viipurin valloitus (yhdessä L. Grandelin kanssa), 1919.
• Sotataidon kehitys vanhalla ajalla, 1921.
• Jokikylän pojat (salanimellä Aarne Mustasalo), 1923.
• Jokikylän pojat Turun koulussa (salanimellä Aarne Mustasalo), 1926.
• Jokikylän abiturientit (salanimellä Aarne Mustasalo), 1929.
• Kun itämyrsky vinkui (salanimellä Aarne Mustasalo), 1930
• Jääkäri-Invalidi (toimitti ko. julkaisua vuosina 1929 – 1936).
• Suomen Jääkärien Elämäkerrasto (Puolustusministeriön historiallisen toimiston päällikkönä johti ko. julkaisun toimittamista), 1938.

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgrupenführer 31. toukokuuta 1917 Vänrikki 11. helmikuuta 1918 Luutnantti 13. toukokuuta 1918 Kapteeni 16. toukokuuta 1919 Majuri 6. joulukuuta 1922 Everstiluutnantti 6. joulukuuta 1926 Eversti 16. toukokuuta 1938		Vapaudenristi 1. lk. Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. ritarimerkki Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

Lähteet

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.