Heidi Brühl
.jpg)
Heidi Rosemarie Brühl (30. tammikuuta 1942 München – 8. kesäkuuta 1991 Starnberg) oli saksalainen iskelmälaulaja ja näyttelijä.[1]
Brühl aloitti tanssimisen 5-vuotiaana ja esiintyi ensimmäisen kerran kameran edessä 12-vuotiaana. Ohjaaja Harald Braun havaitsi hänen lahjakkuutensa ja palkkasi hänet sivurooliin elokuvassa Der letzte Sommer als kleine Schwester, jossa hänen kanssaan esiintyi Liselotte Pulver. Brühl tuli tunnetuksi Dallin roolista 1950-luvun elokuvissa Die Mädels vom Immenhof, Hochzeit auf Immenhof ja Ferien auf Immenhof. Hän jatkoi esiintymistä elokuvissa ja alkoi osoittaa kyvykkyyttä myös laulajana. Hän harjoitteli intensiivisesti tanssia, laulamista ja näyttelemistä viiden vuoden ajan. Tämän sivussa hän oppi englannin ja ranskan kielet. Brühlin isän lähetettyä demon Philips Records solmi levytyssopimuksen Brühlin kanssa vuonna 1959. Brühl alkoi esiintyä laulajana Carina Kortenin parina, mutta eteni pian soolouralle. Hänen soolokappaleensa "Chico Chico Charlie" ylsi viidennelle sijalle saksalaislistoilla. Brühl teki tulevina vuosina monia hittejä, joista todennäköisesti suosituimmaksi nousi "Wir wollen niemals auseinander geh'n".[1]
Eurovision laulukilpailun esikarsinnoissa vuonna 1960 Brühl jäi toiseksi, mutta vuonna 1963 hänen onnistui päästä maansa euroviisuedustajaksi.[1] Hän jäi yhdeksännelle sijalle kappaleella "Marcel", jonka oli säveltänyt ja sanoittanut Charly Niessen. Esityksessä kapellimestarina toimi Willy Berking.[2] Brühl menetti 20-vuotiaana isänsä ja managerinsa Friedrich Brühlin. Tytär lähti vuonna 1964[3] etsimään uutta alkua Roomasta, jossa hän meni naimisiin näyttelijä Brett Halseyn kanssa. Pariskunta muutti vuonna 1970 Yhdysvaltoihin, jossa Brühl pääsi muun muassa esiintymään Hollywoodiin[3] ja Sammy Davis Jr.n kanssa Las Vegasiin.[1] Yhdysvaltalaisiin elokuviin, joissa hän uransa aikana esiintyi, kuuluivat seikkailuelokuva Kapteeni Sindbadin seikkailut (1963)[4] ja toimintatrilleri Tehtävä Alpeilla (1975).[5] Vuonna 1973 Brühl esiintyi Michael Schanzen kanssa silloin suositussa ZDF:n show'ssa Hätten Sie heut' Zeit für mich?.[3]
Brühl sai kaksi lasta (Nicole, Clayton)[3], mutta palasi Saksaan avioliiton päätyttyä.[1] Vuonna 1980 hän esiintyi Playboy-lehden kuvissa. Brühl teki myös paluun laulajana ja ryhtyi tuottajaksi oman yhtiönsä kautta. Hän teki yhä dubbauksia elokuviin (esimerkiksi Hei, kuka puhuu) ja esiintyi televisiolähetyksissä.[1]
Brühlin myöhäistä uraa Saksassa varjosti hänen jäämisensä yhä lapsinäyttelijän maineeseen.[3] Hän aloitti uuden suhteen Franz Beckenbauerin kanssa. Kahden viimeisen elinvuotensa ajan Brühl kärsi rintasyövästä[3], muttei suostunut rinnan amputoimiseen vaan tyytyi kasvaimen poistoleikkaukseen. Aluksi terveys näytti kehittyvän parempaan suuntaan ja Brühl antoi jopa haastatteluja. Hän kuoli kuitenkin operaation jälkeen, ja kuolemansyyksi ilmoitettiin sydämen ja verenkiertoelimistön toiminnan häiriöt. Brühl haudattiin Münchenin Waldfriedhofiin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Heidi Brühl: Hommage an die verstorbene Sängerin SchlagerPlanet
- ↑ Germany 1963 (Arkistoitu – Internet Archive) Eurovision Song Contest History
- ↑ a b c d e f Vom Immenhof nach Hollywood Bild
- ↑ Kapitän Sindbad Filmstarts.de
- ↑ Im Auftrag des Drachen Filmstarts.de
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heidi Brühl Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
