Heavy traffic – kuumat paikat
| Heavy traffic – kuumat paikat | |
|---|---|
| Heavy Traffic | |
 |
|
| Ohjaaja | Ralph Bakshi |
| Käsikirjoittaja | Ralph Bakshi |
| Tuottaja | Steve Krantz |
| Säveltäjä | Ed Bogas |
| Kuvaaja | Gregg Heschong |
| Leikkaaja | Donald W. Ernst |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä |
American International Pictures Netflix |
| Ensi-ilta | 1973, Suomessa 1974 |
| Kesto | 77 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Heavy Traffic – kuumat paikat on Ralph Bakshin käsikirjoittama ja ohjaama aikuisille tarkoitettu pitkä animaatioelokuva vuodelta 1973. Robert Crumbin sarjakuvahahmoon perustuvalla elokuvalla Fritz – kova kolli (1972) tunnetuksi tullut Bakshi ja tuottaja Steve Krantz tekivät sen jälkeen tämän elokuvan, jossa käytetään piirrettyjä ihmishahmoja. Niiden takana Bakshi käyttää elokuva- ja valokuvataustoja, ja aivan lopussa elokuva muuttuu animaatiosta näyttelijöiden esittämäksi näytelmäelokuvaksi.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarjakuvantekoa opetteleva nuorukainen Michael Corleano lähtee kotoaan saamaan vaikutteita oikeasta elämästä. Hän kohtaa New Yorkin tyypillisä hahmoja: juutalaisen äidin, italialaisen isän, transvestiitin ja prostituoituja. Päähahmon nimen lisäksi tarinassa on muitakin Kummisetä-elokuvien vaikutteita.[1]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan piti alun perin pohjautua Hubert Selbyn romaaniin Pääteasema Brooklyn, mutta elokuvaoikeuksia koskeva sopimus purkautui.[1]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Sanomien Jussi Karjalainen kirjoitti elokuvan tv-esityksen alla 1993 sen juonen olevan episodeista koostuva ”pötkö”. Elokuvan tunnelmaa hän piti hyvänä, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan ole oikein osiensa summa.[1]
The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Karjalainen, Jussi: Fritz-kissan menestys poiki aikuisanimaattori Bakshille lisää tilaisuuksia. Helsingin Sanomat, 1.5.1993, s. 75. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 3.8.2021. (englanniksi)