Harava

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Raskas harava maanmuokkaukseen ja kivien haravointiin.
Kevyt harava ruoholle ja lehdille.
Kaksipuolinen harava

Harava on työväline, jota käytetään mm maataloudessa, puutarhassa ja kasvimaalla. Harava koostuu varresta ja lavasta, jossa on piikkejä.[1] Haravanvarsi on yleensä noin 1,5–2 metriä pitkä. Varren alapäähän on kiinnitetty poikittain lapa, jossa ovat haravanpiit (piikit, hampaat).

Heinäharavaa käytetään niitetyn heinän ja ruohon haravoimiseen. Kevyttä, viuhkamaista, alun perin itäaasialaista, lehtiharavaa käytetään lehtien kokoamiseen. Rautaharavalla voidaan kasvimaalla ja puutarhassa kevyesti tasoittaa ja muokata maata sekä kerätä rikkaruohojen juuria.

Nykyaikaisissa haravissa on yleensä muovista, teräksestä tai bambusta tehdyt piikit (piit, hampaat), kun taas ennen ne tehtiin puusta tai rautaharavissa koko lapa piikkeineen raudasta. Varsi tehdään yleensä puusta.

Aikaavievää haravointia alettiin koneellistaa 1800-luvun lopulla, jolloin keksittiin hevosvetoinen, pyörillä kulkeva haravakone. Suomessa se alkoi yleistyä 1920-luvulla. Nykyisin traktoreissa on entistä kehittyneempiä versioita haravakoneista, kuten erilaisia pöyhimiä ym.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: harava. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta harava.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.