Daimiokunta
Daimiokunta[1] eli han (jap. 藩) tarkoittaa Japanin historiassa feodaalikauden läänitystä, jota hallitsi Edo-kaudella 1600–1800-luvuilla daimio. Meiji-hallinto lakkautti han-järjestelmän vuonna 1871, ja ne jaettiin prefektuureiksi.[2]
Daimiokunnat erosivat provinsseista (jap. 国, kuni), jotka keisarillinen hovi oli perustanut pääosin 700-luvulla. Provinssi oli alun perin valtion alueellisen hallinnon jakoyksikkö. Muromachi-kaudella Ashikaga-bakufu nimitti shugo-sotilaskuvernöörin hallitsemaan jokaista provinssia. Heidän valtansa taantui suurimmaksi osaksi kauden lopulla, ja sengoku-daimiot korvasivat heidät. Suurin osa sengoku-daimioista oli shugoja alempiarvoisia samuraita, mutta jotkut shugot, kuten Shimazu-klaani Satsuman provinssissa, selviytyivät Edo-kaudelle saakka.lähde?
Edo-kaudella provinssit säilyivät maantieteellisinä alueina. Nyt daimiokunta oli kuitenkin alueellinen hallintoyksikkö ja määritteli siten alueen, jolla paikallishallinto voi käyttää valtaansa. Han-järjestelmän määritteli Tokugawa-bakufu: daimiokuntien koot vaihtelivat, mutta bakufun määritelmän mukaan jokainen han oli läänitysalue, jonka maatalous tuotti ainakin 10 000 kokun verran vuosittain. Daimio määriteltiin hanin pääksi, joka palveli shōgunia ilman välikäsiä. Jos daimion vasallilla oli yli 10 000 kokun arvoinen läänitys (kuten Katakura Kagetsunalla Sendaissa tai Inada Kurōbeilla Tokushimassa), hän ei palvellut shōgunia vaan daimiota – hän ei siis määritelmän mukaan ollut daimio. Tällaisten samuraiden hallituksia ja alueita kutsuttiin silti yksinkertaisuuden vuoksi nimellä han.lähde?
Daimiokuntien koko ja riisin tuotanto vaihtelivat huomattavasti: suurimmat daimiokunnat, kuten Maeda-klaanin läänitys, tuottivat yli miljoona kokua riisiä. Suuri osa daimiokunnista, noin kolmasosa, oli kuitenkin hyvin pieniä, ja niiden vuosituotto oli noin 10 000–20 000 kokua. Sotilashallinto määräsi daimiokunnat tarjoamaan sotilaita ja aseita niiden koon mukaan: 100 000 kokun daimiokunnalta vaadittiin esimerkiksi 170 hevosmiestä, 10 000 kokun daimiokunnalta vain 10.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri, s. 83. Otava, 1994. ISBN 951-1-12746-2
- ↑ Louis-Frédéric: Japan Encyclopedia, s. 283. Harvard University Press, 2005. ISBN 9780674017535 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Totman, Conrad: Early Modern Japan, s. 120. University of California Press, 1993. ISBN 9780520917262 Teoksen verkkoversio.