Hallakehrääjä
| Hallakehrääjä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Karvakehrääjämäiset Lasiocampoidea |
| Heimo: | Karvakehrääjät Lasiocampidae |
| Alaheimo: | Poecilocampinae |
| Suku: | Poecilocampa |
| Laji: | populi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Poecilocampa populi |
|
| Katso myös | |
Hallakehrääjä (Poecilocampa populi), aikaisemmalta nimeltään haapakehrääjä, on karvakehrääjiin lukeutuva perhoslaji. Se kuuluu syksyn viimeisiin perhosiin.[1]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hallakehrääjä on keskikokoinen, tukevarakenteinen ja karvainen perhonen. Yleisväritykseltään laji on tumma ja läpikuultavien, tummanharmaiden siipien poikki kulkee kaksi vaaleankellertävää juovaa. Siipiväli on 35–45 mm, naaraat ovat koiraita kookkaampia. Koirasperhosella on tuuheat, sulkamaiset tuntosarvet.[2][3]
Toukka on kirjava, karvakehrääjille tyypilliseen tapaan karvainen. Toukan väritys vaihtelee, mutta sen niskassa on tunnusomainen punaruskea täplä.[4][2]
-
Poecilocampa populi, ♂ -
Hallakehrääjä, ♂ -
-
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji on hyvin yleinen kaikkialla, missä kasvaa pajuja ja haapaa. Lentoaika alkaa vasta syyshallojen alettua ja Suomessa aikuiset perhoset ovat lennossa syyskuun loppupuolelta lokakuun loppuun[5][6], Keski-Euroopassa jopa joulukuulle saakka[7].
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hallakehrääjä suosii lehtipuuvaltaisia metsiä ja pensaikkoja. Naaras houkuttelee koiraita ilmaan erittämillään feromoneilla, jotka koiras haistaa tuuheilla tuntosarvillaan. Täysikasvuisten perhosten suuosat ovat surkastuneet ja aikuinen perhonen elääkin vain muutaman päivän, joiden aikana se parittelee ja munii.[8]
Koiras lentää melko lyhyenä aikana alkuillasta mutta naaras jatkaa lentoa myöhempään yöhön. Perhonen kestää pientä pakkasta ja pysyy aktiivisena vaikka lämpötila putoaisikin nollan alapuolelle. Molemmat sukupuolet lentävät valolle. Parittelu kestää yöstä seuraavan päivän iltapäivään. Naaras munii 120–170 munaa puiden oksille ja kuorenrakoihin ja kuolee heti saatuaan viimeiset munat munituksi. Laji talvehtii munana. Toukat kuoriutuvat seuraavan vuoden huhti-toukokuussa ja ovat pääasiassa yöaktiivisia. Toukka on täysikasvuinen kesäkuun lopulla ja koteloituu rakentamansa kotelokopan sisään maahan, usein pudonneiden lehtien alle. Kotelossa perhonen aikuistuu jo kesän aikana mutta ne kuoriutuvat ulos kotelosta vasta ensimmäisten pakkasöiden jälkeen.[8]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan pääasiallinen ravintokasvi on metsähaapa (Populus tremula), mutta se kelpuuttaa myös muita lehtipuita. Aikuinen perhonen ei syö mitään.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hallakehrääjä. Keskisuomalainen. Arkistoitu 27.4.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Leinonen, Reima & Pakkanen, Pertti & Wettenhovi, Jorma: Poecilocampa populi (Linnaeus, 1758) – Hallakehrääjä. Suomen Perhostutkijain Seura. 18.1.2008. Arkistoitu 30.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Gustafsson, Bert: Poecilocampa populi (Insecta: Lepidoptera: Lasiocampidae) Naturhistoriska riksmuseet. 8.12.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Silvonen, Kimmo: Poecilocampa Stephens, 1828 – populi (Linnaeus, 1758). K. Silvonen: Larvae of North-European Lepidoptera. Arkistoitu 26.2.2008.
- ↑ 1.1. Hallakehrääjä, Poecilocampa populi Vanha perhoskokoelma. Viitattu 25.2.2023.
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Lasiocampidae/Poecilocampa/populi/Poecilocampa%20populi.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ Poecilocampa populi (Linnaeus, 1758). Catalogue of the Lepidoptera of Belgium, Flemish Entomological Society. Arkistoitu 15.5.2007. (englanniksi)
- ↑ a b Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 112–114
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hallakehrääjä – Poecilocampa populi Laji.fi. Viitattu 25.2.2023.
- Hallakehrääjä Suomen perhoset. Viitattu 25.2.2023.
- Hallakehrääjä, Poecilocampa populi Ötökkätieto. Viitattu 25.2.2023.
- Savela, Markku: Poecilocampa Stephens, 1828 Nic.funet.fi. Viitattu 25.2.2023.