HMS Newark (1695)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston 80-tykkisestä linjalaivasta. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Newark
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Frame, Hessle
Laskettu vesille 3. kesäkuuta 1695
Palveluskäyttöön 1695
Palveluskäytöstä romutettu 1787
Tekniset tiedot
Uppouma 1 216 75/94 bm
Pituus 47,89 m (tykkikansi)
39,76 m (köli)
Leveys 12,76 m
Syväys 5,49 m
Koneteho purjeet
Aseistus 80 tykkiä

HMS Newark oli Britannian Kuninkaallisen laivaston vuonna 1695 vesillelaskettu 80-tykkinen kolmannen luokan linjalaiva.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 17. toukokuuta 1693 John Framelta Hesslestä läheltä Hullia ja sopimus allekirjoitettiin 4. toukokuuta 1694. Se laskettiin vesille 3. kesäkuuta 1695.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus otettiin palvelukseen vuonna 1695 päällikkönään Robert Fairfax. Seuraavana vuonna päällikkönä oli Josias Crow. Vuonna 1701 aluksen päällikkönä oli Richard Clarke. Vuonna 1704 alus kuului Rooken laivasto-osastoon, ja se osallistui 13. elokuuta Vélez-Malagan taistelussa, jossa sen miehistöstä sai surmansa 15 ja haavoittui 32. Alus oli hetken Leaken lippulaivana. Aluksen päälliköksi tuli sen ollessa Välimerellä vuonna 1706 Samuel Vincent. Alus siirrettiin telakalle Chathamissa 12. toukokuuta 1713 purettavaksi uudelleen rakentamista varten.[1]

Alus rakennettiin uudelleen Chathamin telakalla, missä rakennustöistä vastasi Benjamin Rosewell. Sen köli laskettiin 12. toukokuuta 1713, ja se laskettiin vesille 29. heinäkuuta 1717. Muutostyöt, joiden aikana alukselle lisättiin kolmas tykkikansi, maksoivat 21 917 puntaa 2 shillinkiä ja 9 pennyä. Aluksen luokitusta ei muutettu.[2]

Alus oli reservissä aina vuoteen 1735, jona aikana sille tehtiin huolto Chathamissa. Alus varustettiin lippulaivaksi Chathamissa keväällä 1735, ja se otettiin palvelukseen maaliskuussa amiraali Sir George Waltonin lippulaivaksi päällikkönään Robert Trevor. Alus poistettiin palveluksesta helmikuussa 1736. Alus tarkastettiin huhtikuussa 1741, ja se romutettiin Amiraliteetin 22. huhtikuuta antaman määräyksen mukaisesti Chathamissa 1 121 punnalla ja 3 shillingillä toukokuussa uudelleen rakentamista varten.[2]

Alus määrättiin 22. huhtikuuta 1741 toisen kerran uudelleen rakennettavaksi Chathamiin, missä rakennustöistä vastasi John Ward. Sen köli laskettiin 23. toukokuuta 1753, ja se laskettiin vesille 27. elokuuta 1747. Alus varustettiin toukokuusta marraskuuhun 1755 palvelukseen Kanaalin alueella. Rakennustyöt maksoivat 33 881 puntaa ja 15 shillinkiä, minkä lisäksi varustamiskustannukset vuonna 1755 olivat 10 142 puntaa 6 shillinkiä ja 3 pennyä.[3]

Alus otettiin palvelukseen vuonna 1747 päällikkönään George Elliott, mutta sitä ei miehitetty. Se otettiin heinäkuussa 1755 palvelukseen päällikkönään John Barker. Se oli toukokuusta 1756 alkaen vara-amiraali Thomas Smithin lippulaivana Downsissa, ja se liitettiin läntiseen laivueeseen heinäkuussa. Aluksen päälliköksi tuli vuonna 1757 William Holburne, ja alus oli vara-amiraali Francis Holburnen lippulaivana. Alus lähti Amerikkaan 16. huhtikuuta. Keväällä 1758 alus kuului Hawken laivasto-osastoon ja kesällä Ansonin laivasto-osastoon.[3]

Alus lähti 30. maaliskuuta 1759 Välimerelle, ja se osallistui 18. elokuuta Lagosin taisteluun, jossa sen miehistöstä haavoittui viisi. Vuonna 1760 aluksen päällikkyyden vastaanotti John Montagu ja alus liittyi Hawken laivastoon. Seuraavana vuonna päällikkönä oli John Bray sen ollessa Downsin laivueessa. Vuonna 1762 alus oli kommodori Sir Piercy Brettin lippulaivana päällikkönään Charles Inglis. Alus lähti Välimerelle 22. tammikuuta, missä se osallistui Minorcan takaisinvaltaukseen. Alus poistettiin palveluksesta elokuussa 1763.[3]

Alus tarkastettiin 7. toukokuuta 1764, ja se muutettiin joulukuusta 1769 tammikuuhun 1770 tilapäiseksi karanteenisairaalaksi. Sen jälkeen alus siirrettiin Stangate Creekiin. Alus poistettiin alusluettelosta 30. huhtikuuta 1770, ja se luovutettiin tullilaitokselle. Alus romutettiin Amiraliteetin 15. toukokuuta 1787 antaman määräyksen mukaisesti Chathamissa kesäkuussa 1787.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1603-1714 - Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-040-6. (englanniksi)
  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714-1792 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Winfield, Rif 1603-1714 s. 70
  2. a b Winfield, Rif s. 30
  3. a b c d Winfield, Rif s. 33