HMS Galatea (1914)
| HMS Galatea | |
|---|---|
.jpg) HMS Galatea |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | William Beardmore and Company |
| Kölinlasku | 9. tammikuuta 1913 |
| Laskettu vesille | 14. toukokuuta 1914 |
| Palveluskäyttöön | joulukuu 1914 |
| Poistui palveluskäytöstä | maaliskuu 1920 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 25. lokakuuta 1921 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 3 500 t |
| Pituus | 133 m |
| Leveys | 12 m |
| Syväys | 4,1 m |
| Koneteho | 40 000 shp |
| Nopeus | 28,5 solmua |
| Miehistöä | 318 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
3 × BL 6" (152,4 mm)/L45 Mk XII -tykkiä 4 × QF 4" (101,6 mm)/L45 Mk V -tykkiä 2 × 3" ilmatorjuntatykkiä 8 × 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Galatea oli Britannian kuninkaallisen laivaston Arethusa-luokan risteilijä, joka palveli ensimmäisessä maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Arethusa-luokka (1913)
Alus tilattiin William Beardmore and Companyltä, missä köli laskettiin 9. tammikuuta 1913. Alus laskettiin vesille 14. toukokuuta 1914 ja otettiin palvelukseen joulukuussa 1914.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin laivueenjohtajaksi Harwichiin sijoitettuun 2. hävittäjälaivueeseen, jonka tehtävänä oli valvoa Kanaalin itäpään meriliikennettä. Alus siirrettiin helmikuussa 1915 Rosythiin 1. hävittäjälaivueen laivueenjohtajaksi, missä tehtävässä se oli aina syyskuuhun 1918.[1]
Galatea ampui 4. toukokuuta 1916 alas yhdessä HMS Phaetonin kanssa saksalaisen ilmalaivan Zeppelin L 7:n. Alus osallistui Skagerrakin taisteluun 1. risteilijäviirikön komentajan kommodori E. S. Alexander Sinclairin lippulaivana. Alukselta havaittiin ensimmäisenä lähestyvät Saksan keisarikunnan laivaston alukset. Alus oli myös ensimmäinen, joka sai osuman, kun Saksan laivaston risteilijän SMS Elbingin tuli osui, mutta kranaatit eivät onneksi räjähtäneet. Alus joutui 12. heinäkuuta 1916 sukellusveneen maaliksi, mutta onneksi torpedot eivät osuneet. Alus muutettiin marraskuussa 1917 nopeaksi miinanlaskijaksi asentamalla sen kannelle 74 miinan kuljettamisen mahdollistavat kiskot. Se suoritti kolme miinanlaskumatkaa, joiden tuloksena se laski kaikkiaan 220 miinaa.[1]
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä alus lähetettiin Mustalle merelle. Alkumatkasta se törmäsi 10. joulukuuta 1918 Northumberlandin rannikolla SS Maloon, joka upposi. Alus palveli Mustalla merellä viirikön mukana palaten huhtikuussa 1919 Britteinsaarille, missä se liitettiin 2. risteilijäviirikköön. Galatea poistettiin palveluksesta maaliskuussa 1920 ja se liitettiin Portsmouthin reserviyksiköihin. Alus myytiin romutettavaksi 25. lokakuuta 1921.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| HMS Arethusa - HMS Aurora - HMS Galatea - HMS Inconstant - HMS Penelope - HMS Phaeton - HMS Royalist - HMS Undaunted |
| Edeltäjä: Town-luokka – Seuraaja: C-luokka |