HMS Belliqueux (1780)
| HMS Belliqueux | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | John Perry & Hankey, Blackwall |
| Kölinlasku | kesäkuu 1778 |
| Laskettu vesille | 5. kesäkuuta 1780 |
| Palveluskäyttöön | 13. kesäkuuta - 31. elokuuta 1780 (Woolwich) |
| Poistui palveluskäytöstä | elokuu 1811 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi maaliskuu 1816 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 379 38/94 bm |
| Pituus |
48,77 m m (tykkikansi) 40,1 m m (köli) |
| Leveys | 13,53 m m |
| Syväys | 5,79 m m |
| Miehistöä | 491 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 64 tykkiä |
HMS Belliqueux oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1780 vesillelaskettu 64-tykkinen Ardent-luokan kolmannen luokan linjalaiva.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ardent-luokka (linjalaiva)
Alus tilattiin 19. helmikuuta 1778 Blackwallista John Perry & Hankeylta, missä köli laskettiin kesäkuussa 1778. Alus laskettiin vesille 5. kesäkuuta 1780 ja valmistui 13. kesäkuuta - 31. elokuuta Woolwichissa. Aluksen valmistuskustannukset olivat 37 235 puntaa 19 shillinkiä ja 7 pennyä sisältäen varustamisen ja pohjan kuparoinnin.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus otettiin palvelukseen toukokuussa 1780 ja poistettiin palveluksesta elokuussa 1783 oltuaan sotapalveluksessa. Alus siirrettiin toukokuussa 1784 Plymouthissa telakalle, mistä se vapautui joulukuussa. Alus oli varustettavana maaliskuusta 1793 tammikuuhun 1794 Plymouthissa ja otettiin palvelukseen huhtikuussa 1793 päällikkönään William Otway, joka luovutti kesäkuussa päällikkyyden George Bowenille. Alus lähti 20. maaliskuuta 1794 Jamaikalle.[1]
Alus kuului 31. toukokuuta 1794 Fordin laivastoon Port-au-Princessä. Kesäkuussa aluksen päällikkyyden vastaanotti James Brine. Alus poistettiin palveluksesta syyskuussa 1795,kun se siirrettiin Chathamissa telakalle. Alus vapautui toukokuussa 1796 telakalta ja otettiin palvelukseen päällikkönään John Inglis. Alus liitettiin Duncanin laivastoon.[1]
Alus osallistui 11. lokakuuta 1797 Camperdownin taisteluun, jossa sen miehistöstä sai surmansa 25 ja haavoittui 78. Joulukuussa aluksen tilapäiseksi päälliköksi tuli Henry Inman, joka oli tehtävässä tammikuuhun 1798. Kesäkuussa aluksen päällikkönä oli Robert England. Elokuussa aluksesta tehtiin Duncanin lippulaiva, jonka päälliköksi palasi lokakuussa Inglis. Aluksen päällikkyyden vastaanotti toukokuussa 1799 Rowley Bulteel, joka oli tehtävässä vuoteen 1801.[1]
Vuoden 1799 lopulla alus kuului Helderissä olleeseen Mitchellin laivastoon. Huhtikuussa 1800 se lähti Itä-Intiaan. Aluksen miehistö valtasi elokuussa Brasilian rannikolla ranskalaisen 40-tykkisen La Concorden.[1]
Alus siirrettiin lokakuussa 1804 Blackwallissa Perry and Companyn telakalle, mistä se vapautui maaliskuussa 1805. Se varustettiin maalis-huhtikuussa Woolwichissa ja otettiin palvelukseen maaliskuussa päällikkönään George Byng.[1]
Syyskuussa alus lähti Itä-Intiaan. Se oli Pophamin laivastossa Hyväntoivonniemellä, minkä jälkeen se palasi asemapaikkaansa Itä-Intiaan. Alus oli marraskuussa 1806 Pellewin laivastossa Bataviassa ja osallistui 1809 Rodriquesin valtaukseen. Alus lähti kesäkuussa 1810 saattueen mukana Kiinaan. Se palasi Britteinsaarille elokuussa 1811, jolloin alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin Sheernessissä reserviin. Alus muutettiin lokakuusta 1813 helmikuuhun 1814 Chathamissa vankilaivaksi. Aluksen päällikkönä oli 1814 luutnantti William Lee. Alus romutettiin maaliskuussa 1816 Chathamissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793–1817 – Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| HMS Ardent - HMS Raisonnable - HMS Agamemnon - HMS Belliqueux - HMS Stately - HMS Indefatigable - HMS Nassau |
| Edeltäjä: Exeter-luokka – Seuraaja: Intrepid-luokka |