HMS Ajax (1798)
| HMS Ajax | |
|---|---|
.jpg) HMS Ajax |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | John Randall and Company, Rotherhithe |
| Kölinlasku | syyskuu 1795 |
| Laskettu vesille | 3. maaliskuuta 1798 |
| Palveluskäyttöön | kesäkuu 1798 |
| Poistui palveluskäytöstä | tuhoutunut tulipalossa 14. helmikuuta 1807 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 953 46/94 bm |
| Pituus |
55,6 m (tykkikansi) 45,69 m (köli) |
| Leveys | 15,09 m |
| Syväys | 6,48 m |
| Miehistöä | 690 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 74 tykkiä |
HMS Ajax oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1798 vesillelaskettu Ajax-luokan 74-tykkinen kolmannen luokan linjalaiva. Se osallistui Välimeren laivaston mukana Egyptin rannikon operaatioihin 1801, Cape Finisterren taisteluun 1805 sekä Trafalgarin taisteluun. Alus tuhoutui tulipalossa 1807 ollessaan mukana Dardanellien operaatioissa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ajax-luokka (linjalaiva)
Alus tilattiin 30. huhtikuuta 1795 John Randall and Companyltä Rotherhithestä, missä köli laskettiin syyskuussa 1795. Se laskettiin vesille 3. maaliskuuta 1798 ja valmistui 7. huhtikuuta Deptfordissa, mistä se siirrettiin edelleen Woolwichiin. Työt saatiin päätökseen 13. heinäkuuta. Valmistuskustannukset olivat 57 556 puntaa, mihin sisältyi varustaminen.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus otettiin palvelukseen kesäkuussa 1798 Kanaalin laivueessa päällikkönään John Holloway, joka luovutti päällikkyydeen kuukautta myöhemmin John Pakenhamille. Huhtikuussa 1799 alus oli lyhyen aikaa John Osbornin alaisuudessa, kunnes hän luovutti päällikkyyden toukokuussa Alexander Cochranelle. Alus valtasi 9. tammikuuta 1800 Kanaalissa ranskalaisen kaapparin Avantageux'n.[2]
Vuonna 1801 alus osallistui Egyptin rannikon operaatioihin. Se ankkuroitui 31. tammikuuta Marmoriceen Karamanian rannikolla. Alus palasi Plymouthiin 8. kesäkuuta 1802 Amiensin rauhan jälkeen.[2]
Amiraali lordi Gardner lähetti huhtikuussa 1805 Ajaxin, HMS Maltan ja HMS Terriblen täydentämään vara-amiraali Sir Robert Calderin Ferrolin edustalla olevaa laivastoa, koska myrsky oli supistanut sen vahvuuden viiteen palveluskelpoiseen linjalaivaan. William Brown vastaanotti 31. toukokuuta aluksen päällikkyyden. Calderin 15 linjalaivan, kahden fregatin, kutterin ja loggertin muodostama laivasto oli 22. heinäkuuta Cape Finisterren edustalla kohdatessaan amiraali Pierre-Charles Villeneuven johtaman ranskalais-espanjalaisen laivaston, johon kuului 20 linjalaivaa, kolme suurta flöittiä, viisi fregattia ja kaksi prikiä. Calder purjehti Villeneuven laivastoa vastaan. Nelituntisen taistelun jälkeen osapuolet alkoivat kärsiä hämärtyvästä illasta ja tihenevästä sumusta. Irtautuneet osasto väittivät kumpikin saaneensa merkittävän voiton. Calderin onnistui vallata Espanjan laivaston San Rafael ja Firme. Ajaxilla sai taistelussa surmansa kaksi ja haavoittui kuusitoista miehistönjäsentä. Oltuaan korjattavana Plymouthissa alus liittyi 18. syyskuuta vara-amiraali Horatio Nelsonin osastoon purjehtien Cadiziin.[2]
Alus oli 21. lokakuuta taisteluryhmityksessä kahdeksantena tuulenpuoleisessa jonossa valmistauduttaessa Trafalgarin taisteluun. Aluksen edessä oli HMS Agamemnon ja perässä HMS Orion. Alus ampui täyslaidallisen Intrépideen, minkä jälkeen se jatkoi taistelusta irtaantuneiden Hérosin, Rayon ja San Francisco de Asisin takaa-ajoa. Taistelussa aluksella haavoittui yhdeksän miehistönjäsentä.[2]
Joulukuussa Pliford luovutti aluksen päällikkyyden Henry Blackwoodille, jonka alaisuudessa aluksen palvelus Välimeren laivastossa jatkui. Tammikuun lopulla 1807 alus liittyi vara-amiraali Duckworthin laivastoon Valettassa. Duckworth nosti 4. helmikuuta lippunsa HMS Royal Georgella ja lähti osastonsa kanssa Dardanelleille. Osasto saapui 11. helmikuuta Cape Janissaryn edustalle huonon sään pakottaessa alukset laskemaan ankkurinsa.[2]
Alus oli 14. helmikuuta Tenedosin edustalla ankkurissa. Vahtiupseeri herätti kello 21 Blackwoodin ilmoittaen perässä havaitusta tulipalosta. Aluksella suoritettiin hälytys ja varoitettiin lähellä olevia aluksia. Palo pakotti miehistön poistumaan alukselta, jolta pelastui vain 381 miestä aluksella olleista 633. Palo jatkui koko yön ja ankkurista irronnut alus ajautui Tenedosin rantaan, missä se räjähti. Royal Georgella järjestettiin sotaoikeus, jonka mukaan purseri henkilökuntinaan oli jättänyt tulen leipomoon. Blackwood todettiin syyttömäksi tuhoon.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4. (englanniksi)
- Goodwin, Peter: The Ships of Trafalgar - The British, French and Spanish Fleets October 1805. London: Conway Maritime Press, 2005. ISBN 1-84486-015-9. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: HMS Bulwark – Seuraaja: Milford-luokka |