Håkan Nesser
Sven Håkan Nesser (s. 21. helmikuuta 1950 Kumla, Ruotsi) on ruotsalainen kirjailija.[1] Hän on yksi merkittävimpiä ruotsalaisia rikoskirjailijoita Henning Mankellin, Liza Marklundin ja Stieg Larssonin ohella.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nesserin kymmenosaisen Van Veeteren -rikosromaanisarjan pääosassa esiintyy komisario Van Veeteren. Sarja sijoittuu kuvitteelliseen Maardamin kaupunkiin jonnekin läntiseen Eurooppaan. Van Veeteren -kirjoja on käännetty monille kielille, muun muassa suomeksi, ja niistä on tehty televisiosarja, pääroolissa Sven Wollter.
Nesserin teoksille on myönnetty lukuisia palkintoja. Toden ja ilveen verkko sai Ruotsin dekkariakatemian esikoispalkinnon 1993. Teokset Kaalbringenin kurkunleikkaaja (1994), Syntymämerkki (1996) ja Kokonaan toinen juttu (2007) ovat saaneet Vuoden paras dekkari -palkinnon ja Carambole vuoden 1999 Lasiavain-palkinnon. Vuonna 2002 Suomen dekkariseura myönsi Nesserille ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan.[1]
Nesser on kirjoittanut dekkareiden lisäksi myös muita romaaneja. Hänen teostensa pohjalta on tehty useita elokuvia.[2]
Nesser on koulutukseltaan äidinkielen ja englannin opettaja.[1] Hän asuu vaimonsa Elken kanssa Gotlannin Furillenissa.[3] Aiemmin hän on asunut Lontoossa ja New Yorkissa.[2] Hänet vihittiin vuonna 2016 kunniatohtoriksi Örebron yliopistossa.[3]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Van Veeteren -sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Toden ja ilveen verkko. (Det grovmaskiga nätet, 1993.) Suomentanut Saara Villa. Tammi. ISBN 951-31-1340-X.
- Kaalbringenin kurkunleikkaaja. (Borkmanns punkt, 1994.) Suomentanut Saara Villa. Tammi. ISBN 951-31-1686-7.
- Kotiinpaluu. (Återkomsten, 1995.) Suomentanut Saara Villa. Tammi. ISBN 951-31-2128-3.
- Syntymämerkki. (Kvinna med födelsemärke, 1996.) Suomentanut Saara Villa. Tammi. ISBN 951-31-2451-7.
- Komisario ja hiljaisuus. (Kommissarien och tystnaden, 1997.) Suomentanut Saara Villa. Tammi. ISBN 951-31-2632-3.
- Münsterin juttu. (Münsters fall, 1998.) Suomentanut Saara Villa. Tammi. ISBN 951-31-3033-9.
- Carambole. (Carambole, 1999.) Suomentanut Saara Villa. Tammi. ISBN 951-31-3572-1.
- Ewa Morenon juttu. (Ewa Morenos fall, 2000.) Suomentanut Saara Villa. Tammi. ISBN 978-951-31-3573-7.
- Pääsky, kissa, ruusu, kuolema. (Svalan, katten, rosen, döden, 2001.) Suomentanut Saara Villa. Tammi. ISBN 978-951-31-4005-2.
- Tapaus G: Murha menneisyydestä. (Fallet G, 2003.) Suomentanut Saara Villa. Tammi. ISBN 978-951-31-4416-6.
Gunnar Barbarotti -sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Människa utan hund, 2006. (Suomentanut Saara Villa. Sukujuhlat Tammi 2011)
- En helt annan historia, 2007. (Suomentanut Saara Villa Kokonaan toinen juttu Tammi 2012)
- Berättelse om herr Roos, 2008. (Suomentanut Päivi Kivelä Herra Roosin tarina Tammi 2013)
- De ensamma, 2010. (Suomentanut Päivi Kivelä Yksinäiset Tammi 2014)
- Styckerskan från Lilla Burma 2012. (Suomentanut Päivi Kivelä Pikku-Burman teurastajatar Tammi 2015)
- Den sorgsne busschauffören från Alster 2020. (Suomentanut Aleksi Milonoff Koston jumalatar Tammi 2021)
Muita romaaneja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Koreografen, 1988, romaani
- Barins triangel, 1996, romaantrilogia
- Kim Novak badade aldrig i Genesarets sjö, 1998 (Kim Novak ei uinut Genetsaretin järvessä, 2005)
- Flugan och evigheten, 1999 (trilleri)
- Och Piccadilly Circus ligger inte i Kumla, 2002, romaani
- Kära Agnes!, 2002
- Skuggorna och regent, 2004
- Från Doktor Klimkes horisont, 2005
- Maskarna på Carmine Street, 2009 (Suomentanut Aleksi Milonoff Carmine Streetin sokeat Tammi 2016)
- Himmel över London, 2011 (Suomentanut Aleksi Milonoff Taivas Lontoon yllä Tammi 2017)
- De vänsterhäntas förening, 2018 (Suomentanut Aleksi Milonoff Vasenkätisten seura Tammi 2020)
- Halvmördaren: Krönika över Adalbert Hanzon i nutid och dåtid författad av honom själv, 2019
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Nesser, Håkan Kirjasampo.fi. Viitattu 5.11.2021.
- ↑ a b Syrjälä, Hanna: Enää yksi dekkari, uhkaa Håkan Nesser. Helsingin Sanomat, 15.6.2011, s. C4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Deckarförfattaren som tappat tron på juridiken. Hufvudstadsbladet, 6.8.2023, s. 25.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
