Gustav Fechner
Gustav Theodor Fechner (19. huhtikuuta 1801 Groß Särchen, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 18. marraskuuta 1887 Leipzig, Saksin kuningaskunta)[1] oli saksalainen luonnontutkija, filosofi ja psykologi. Fechner tunnetaan kokeellisen psykologian alkuvaiheissa kehitetyn psykofysiikan uranuurtajana. Filosofina hänet tunnetaan erityisesti panpsyykkisen maailmankuvan kehittäjänä.[2] Fechner toi ensimmäisenä kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä psykologian alueelle.
Fechner syntyi pappisperheeseen. Hän opiskeli aluksi Soraussa (nykyisen Puolan alueella). Vuonna 1817 hän opiskeli lääketiedettä Dresdenissä ja vuodesta 1818 lähtien Leipzigin yliopistossa. Hän vietti loppuelämänsä Leipzigissa, jossa hänestä tuli fysiikan professori vuonna 1834. Fechner sai hermoromahduksen 1839 kaksisuuntaisen mielialahäiriön seurauksena. Hän kärsi myös syömishäiriöstä ja väliaikaisesta sokeudesta. Hän sai pitää professorin tittelinsä ja sai eläkettä yliopistolta, mutta menetti oppituolinsa jonkin ajan kuluessa Wilhelm Weberille. Toivuttuaan 1846 hän jatkoi luennointia eri aiheista, kuten mielen ja ruumiin suhteesta vuoteen 1875 asti.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Eugene William Seneta: Gustav Theodor Fechner StatProb: The Encyclopedia Sponsored by Statistics and Probability Societies. 2014. Statistics and Probability Societies. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 3.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Weilin + Göösin tietosanakirja 2, s. 447. Espoo: Weilin + Göös, 1992.
| ||||||||||||||||||||||
