Guragekielet
Guragekielet ovat Etiopian eteläosassa asuvien guragekansojen puhumien etiopianseemiläisten kielten ryhmä.
Gurage on etiopianseemiläisiä kieliä puhuvien kansojen asuttama alue noin 160 kilometriä Addis Abebasta etelään. Se rajoittuu Ison hautavajoaman järviin idässä, Awashjokeen pohjoisessa sekä Gibejokeen lännessä ja lounaassa. Alueen etiopianseemiläiset muodostavat kuušilaisten ja omoottisten kielten puhujien ympäröimän saarekkeen.[1] Nykyään Gurage jakautuu Eteläisten kansojen alueen Guragen ja Silt’en vyöhykkeisiin[2].
Guragen etiopianseemiläiset lienevät muuttaneet alueelle pohjoisesta Etiopian keisarikunnan valloitusten ja asutustoiminnan seurauksena. Vain osa alueen kansoista kutsuu itseään gurageiksi, mutta nimitys on laajentunut koskemaan kaikkia sen asukkaita.[3]
Guragekielten puhujia oli vuoden 2007 väestönlaskennan mukaan 2 363 000 henkeä. Aikaisemmin guragekieliä pidettiin saman kielen murteina,[4] mutta nykyään ne katsotaan erillisiksi kieliksi tai niiden murteiksi. Itäguragekielet kuten silt’e ovat lähempänä hararia kun muita guragekieliä, kun taas pohjois- ja länsiguragekielet luetaan ulkoeteläetiopianseemiläisten kielten eri alaryhmiin. Kielten luokittelu on kuitenkin vielä osin epävarmaa. Guragekieliä voidaan pitää myös alueryhmänä, jolla on yhteisiä naapurikielistä lainattuja typologisia piirteitä.[5]
Robert Hetzron on luokitellut eteläetiopianseemiläiset kielet seuraavaan tapaan:
- ulkoeteläetiopianseemiläiset kielet
- n-ryhmä
- gafat (†)
- kistane-dobbi: kistane, dobbi, gälila (†)
- tt-ryhmä
- muher
- länsigurage
- mäsqan
- keski- ja ulkolänsigurage
- keskilänsigurage: chaha, ezha, gumär, gura
- ulkolänsigurage: inor, enär, endegeñ, gyeto, mesmes (†)
- n-ryhmä
- poikkieteläetiopianseemiläiset kielet
Guragekielten puhujista suuri osa asuu tai työskentelee alueen ulkopuolella. He osaavat yleensä myös amharaa, oromoa tai muita Etiopian kieliä. Kouluopetuksen kielenä käytetään vain silt’eä, mutta viime aikoina eräillä muillakin guragekielillä on laadittu kirjallisuutta etiopialaista kirjaimistoa soveltaen.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jazyki mira: Semitskije jazyki. Efiosemitskije jazyki. Moskva: Academia, 2013. ISBN 978-5-87444-366-5.
- Weninger, Stefan (ed.): The Semitic Languages: An International Handbook. Berlin: De Gruyter Mouton, 2011. ISBN 978-3-11-018613-0.