Gunnar Norho
Gunnar Vilhelm Nyman myöh. Norho (6. helmikuuta 1893 Kalajoki – 28. tammikuuta 1969) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat kaupunginviskaali Bruno Wilhelm Nyman ja Ida Emilia Lindner. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Aleksandra (Sanni) Kuisminin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kävi viisi luokkaa Iisalmen yhteiskoulua ja yhden lukukauden Tampereen teknillistä opistoa sekä suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Lahden yhteiskoulussa vuonna 1936. Hän suoritti Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja Viipurin (Markovillan) upseerikokelaskurssin vuosina 1918–1919 sekä upseerien pioneerikurssin Haminassa vuonna 1921. Sotilaspedagogisen kurssin hän suoritti vuonna 1925 ja sotilashallinnollisten kurssien 1. jakson vuosina 1926–1927 ja 2. jakson vuosina 1927–1928.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 2. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui radio- ja rautatienrakennuskursseille Libaussa vuonna 1917.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi joukkueenjohtajaksi 5. jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norho palveli sisällissodan jälkeen edelleen 5. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin aluksi Kuopion jalkaväkirykmentti 4 ja sitten Tampereen rykmentti. Hän toimi rykmentissä aluksi koulutusaliupseerina 7. komppaniassa, josta hänet komennettiin 16. toukokuuta 1919 alkaen komppanian nuoremmaksi upseeriksi ja 11. lokakuuta 1919 alkaen III:n ja 5. kesäkuuta 1920 alkaen II pataljoonan rahastonhoitajaksi. Tampereen rykmentistä hänet komennettiin 25. syyskuuta 1920 harjoitusupseeriksi Kadettikouluun. Kadettikoulusta hän palasi rykmenttiinsä 3. tammikuuta 1921 ja sijoitettiin päälliköksi 1. komppaniaan. Norho komennettiin 15. tammikuuta 1921 nuoremmaksi upseeriksi korpraali- ja aliupseerikouluun, josta hän siirtyi 20. huhtikuuta 1921 nuoremmaksi upseeriksi 5. komppaniaan ja edelleen 19. toukokuuta 1921 alkaen rykmentin majoitusmestariksi. Ensimmäisen pataljoonan adjutantiksi hänet nimitettiin 18. marraskuuta 1921, mistä tehtävästä hänet siirrettiin 1. helmikuuta 1923 rykmentin ase- ja konekiväärinupseeriksi. Konekiväärikomppanian päälliköksi hänet nimitettiin 30. kesäkuuta 1924. Komppanianpäällikön tehtävistä hän siirtyi 31. joulukuuta 1927 rykmentin talouspäälliköksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norho osallistui talvisotaan 3. Divisioonan intendenttinä ja toimistoupseerina Päämajan Komendanttitoimistossa. Päämajasta hänet siirrettiin myöhemmin talouspäälliköksi Jalkaväenkoulutuskeskus 9:ään. Välirauhan aikana hän jatkoi sodanaikaisessa tehtävässään, kunnes hänet siirrettiin Huoltokoulutuskeskukseen. Huoltokoulutuskeskuksesta hänet siirrettiin 12. Prikaatin huoltopäälliköksi II Armeijakunnan esikuntaan. Vielä ennen jatkosodan puhkeamista hänet siirrettiin huoltopäälliköksi Ratsuväkiprikaatiin.[2]
Jatkosodan puhjettua Norho komennettiin intendentiksi 15. Divisioonaan, josta hänet siirrettiin vuonna 1942 päälliköksi Elintarvikevarikko 7:ään ja edelleen 5:een, jossa hän palvelikin sotien loppuun saakka. Sotien jälkeen Norho perusti Poriin Puuväline G. Norho ja Kumppanit ja toimi itse yrityksen toimitusjohtajana vuoteen 1946 saakka. Myöhemmin hän työskenteli vuosina 1956–1969 Karhumuovi Oy:n toimistopäällikkönä. Hänet haudattiin Poriin.[2]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norho toimi Tampereen rykmentin kunnianeuvoston puheenjohtajana vuosina 1926 ja 1928 ja Hollolan kunnanvaltuuston jäsenenä vuosina 1931–1932 sekä Lahden kaupungin verotuslautakunnan jäsenenä vuonna 1933.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.