Guillaume Henri Dufour

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Guillaume Henri Dufour, daguerrotypia noin vuodelta 1850.
Dufour 20 Sveitsin frangin setelissä vuodelta 1956.

Guillaume Henri Dufour (15. syyskuuta 1787 Konstanz, Itävalta (nyk. Saksassa) – 14. heinäkuuta 1875 Les Contamines, lähellä Geneveä, Sveitsi)[1] oli sveitsiläinen sotilas ja insinööri, joka valittiin neljästi Sveitsin armeijan ylipäälliköksi eli kenraaliksi.

Dufour aloitti sotilasuransa Ranskan armeijassa Napoleonin aikana. Hän kävi École Polytechnique -insinöörikoulun Pariisissa ja École du Génie -sotilaskoulun Metzissä, valmistuen vuonna 1809 insinööriupseeriksi. Hän ehti palvella Ranskan armeijassa armeijassa neljä vuotta. Hänet lähetettiin aluksi Korfulle kartoittamaan paikallisia linnoituksia, ja hän osallistui saaren puolustukseen vuonna 1813, samoin kuin Napoleonin sotien viimeisiin taisteluihin Ranskassa vuonna 1814. Dufour vapautettiin Ranskan palveluksesta 1815 ja kaksi vuotta myöhemmin hän palasi Sveitsiin, jossa hänestä tuli Geneven kantonin julkisista rakennushankkeista vastannut insinööri (ingénieur cantonal). Hänet nimitettiin myös vuonna 1819 perustetun Thunin sotilaskoulun johtajaksi ja hän julkaisi useita sotahistoriaa käsitelleitä kirjoja.[1][2]

Vuonna 1831 Dufourista tuli Sveitsin armeijan esikuntapäällikkö sekä päämajoitusmestari. Vuonna 1833 hän komensi divisioonaa, joka palautti järjestyksen Baseliin. Vuonna 1847 hänet valittiin Sveitsin liittoarmeijan kenraaliksi tehtävänään kukistaa Sonderbund eli katolisten kantonien muodostama separatistinen liittouma. Dufour pääsi näyttämään taitonsa tässä Sonderbundin sotana tunnetussa Sveitsin sisällissodassa ja saavutti suuren kansansuosion, jota tosin hieman rajoitti hänen liittoutumisensa konservatiivien kanssa vallankumousvuonna 1848. Dufour valittiin toisen kerran kenraaliksi 1849, koska Badenissa puhjenneen vallankumouksen ja sitä kukistamaan lähetettyjen preussilaisten joukkojen pelättiin uhkaavaan Sveitsin puolueettomuutta. Kolmannen kerran hänet valittiin Sveitsin asevoimien johtoon vuonna 1857 Sveitsin ja Preussin välille syntyneen Neuchâtelin kriisin aikana, ja neljännen kerran vuonna 1859 Ranskan lähetettyä armeijansa Savoijiin. Vuonna 1864 Dufour toimi puheenjohtajana Geneven kansainvälisessä kongressissa, jossa laadittiin Geneven sopimus ja perustettiin Punainen Risti. Hänet myös valittiin Sveitsin liittokokoukseen konservatiivien edustajana.[1][2]

Sotilasuransa ohella Dufour teki uraauurtavan tutkimuksen Sveitsin topografiasta, ja tuloksena syntynyt topografinen kartasto julkaistiin vuosina 1842–1864.[1][2] Hänen mukaansa on nimetty Sveitsin korkein vuorenhuippu, 4 634 metriä korkea Dufourspitze, joka on osa lähellä Italian rajaa sijaitsevaa Monte Rosan massiivia. Tämän ja useiden muiden Monte Rosan huippujen tarkat sijainnit saatiin määritettyä hänen johtamansa tutkimuksen ansiosta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Guillaume-Henri Dufour (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.1.2014.
  2. a b c Nordisk familjebok (1907), s. 1026 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 8.1.2014.
  3. Dufourspitze (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.1.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]