Dufourspitze

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dufourspitze
Monte Rosan vuoristoalue, Nordend (vasemmalla) ja Dufourspitze (oikealla).
Monte Rosan vuoristoalue, Nordend (vasemmalla) ja Dufourspitze (oikealla).
Korkeus 4 634 m
Sijaintitiedot
Sijainti Valais, Sveitsi
Vuoristo Monte Rosan massiivi, Valais'n Alpit
Koordinaatit 45°56′12.6″N, 7°52′01.4″E
Kiipeilytiedot
Ensimmäinen nousu huipulle 1855

Dufourspitze (italiaksi Monte Rosa) on Sveitsin Valais'n Alpeilla sijaitseva vuorenhuippu. Yltäessään 4 634 metrin korkeuteen merenpinnan tasosta se on Sveitsin korkein kohta[1][2] sekä Alppien[2]. Vuori on myös Länsi-Euroopan toiseksi korkein huippu, kun Mont Blancin naapurihuippuja ei lasketa mukaan. Sen 2 470-metrinen itäseinämä on Alppien korkein, kun taas sen läntinen puoli on Alppien toiseksi suurimman Gornergletscher-jäätikön peitossa. Vuori kuuluu Zermattin kuntaan Wallisin kantonissa. Vuorenhuippu on nimetty sveitsiläisen kenraalin Guillaume-Henri Dufourin mukaan, joka muun muassa kartoitti Sveitsin topografiaa.[3]

Dufourspitzen huipulle kiivettiin ensimmäisen kerran vuonna 1855. Mukana oli kahdeksan kiipeilijää ja kolme opasta. Vuori on hyvin suosittu kiipeilijöiden keskuudessa. Kesä on vuodenajoista paras sille kiivettäessä. Lähin kaupunki on Zermatt lähestyttäessä vuorta Sveitsin puolelta. Zermattista on junayhteys Gornergratin vuoristoalueelle, joka sijaitsee vastapäätä Dufourspitzen länsipuolen rinteitä. Lämpötila huipulla voi laskea jopa alle −40 °C:een vuoren korkeuden ja sitä ympäröivien jäätiköiden vaikutuksen vuoksi. Moni turisti käy alueella pelkästään valokuvauksen vuoksi, sillä Monte Rosan massiivilta avautuu upeita panoraamauksellisia kuvauskohteita. Muun muassa Matterhornvuori näkyy hyvin sen länsipuolella. Lumiraja on kesällä noin 3 000 metrin korkeudessa. Dufourspitzen lounaispuolella erottuvat Lyskamm-, Castor- ja Polluxvuoret. Sen pohjoispuolella näkyy Nordendvuori ja joitakin kilometrejä kauempana myös Weisshorn ja Dom. Koko massiivi muodostuu lähinnä graniitti- tai graniittigneissikivestä.

Vuoristomajat ja reitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiipeilijöitä Dufourspitzen länsiharjanteella.

Suosituin vuoristomaja on Monte Rosa Hütte, jonka omistaa Schweizer Alpen-Club yli 2 800 metrin korkeudessa, vuoren länsirinteellä. Sen molemmin puolin kulkee kaksi jäätikköä, Gornergletscher- ja Grenzgletscherjäätiköt. Vuonna 2009 alueelle rakennettiin moderni vuoristomaja, jonka seinillä ja katossa on aurinkopaneeleja. Vuoristomajalla pystytään keräämään jopa 90 % sen energiantarpeesta. Rakennus on viisikerroksinen. Massiivin Italian puoleisessa osassa sijaitsee Regina Margherita -vuoristomaja lähes 4 600 metrin korkeudessa, Signalkuppevuorella. Vuoristomajassa on laboratorio ja observatorio.

Suosituin reitti on Normal Route, joka alkaa Monte Rosa Hütten vuoristomajalta. Reitti kulkee suurimmaksi osaksi jäätiköllä. Reitin loppuvaiheessa, aivan Dufourspitzen huipun alapuolella, kohoaa 150 metrin seinämä, jolloin kiipeilijät turvautuvat teknisiin laitteisiin kuten köysiin. Toinen, vaativampi reitti on nimeltään Oberen Westgrat (Länsiharjanne). Reitti seuraa aluksi Normal Routea, mutta kääntyy ylempänä oikealle. Reitti on teknisesti vaativaa. Molemmilla reiteillä käytetään kiipeilysaappaita, joihin kiinnitetään jääraudat. Italian puolella tunnetuin reitti on Marinelli Couloir. [4]

Kiipeilyhistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

150 metriä korkea pohjoisseinämä juuri huipun alapuolella.
  • Ensimmäinen onnistunut kiipeäminen vuonna 1855.
  • Ensimmäinen naiskiipeilijä Lucy Walker saavutti huipun vuonna 1862, Frank Walkerin ja oppaan Melchior Andereggin kanssa.
  • Ensimmäinen kiipeäminen itäseinämän kautta ja Marinelli Couloirin halki vuonna 1872, Taylor, Pendlebury ja opas Ferdinand Imseng.
  • Ensimmäinen kiipeäminen Southern Spurin kautta, Eustace Hulton ja oppaat Joseph Moser ja Peter Rubi vuonna 1874.
  • Ensimmäinen kiipeäminen Southeast Ridgen kautta, F. P. Barlow, G. W. Prothero ja oppaat Antonio Carrel ja Peter Taugwalder vuonna 1874.
  • Ensimmäinen talvikiipeäminen Souther Spurin (Cresta Rey) kautta, Vittorio Sella ja oppaat Daniel Maquignaz ja Joseph Maquignaz vuonna 1884.
  • Ensimmäinen talvikiipeäminen Southeast Ridgen kautta, Mario Piacenza, A. Curta, A. Lazier ja O. Lazier vuonna 1907.
  • Ensimmäinen yksinkiipeäminen itäseinämän kautta, Angelo Taveggia vuonna 1924.
  • Ensimmäinen talvikiipeäminen itäseinämän kautta, vuorioppaat, Luciano Bettineschi, Felice Jacchini, Michele Pala ja Lino Pironi vuonna 1965.
  • Vuonna 1969 alppihiihtäjä Sylvain Saudan laskeutui koko Marinelli Couloirin halki itäseinämällä.
  • Ensimmäinen yksin tehty talvikiipeäminen itäseinämällä vuonna 1991, Walter Bernardi, joka loukkautui ja pelastettiin helikopterilla lähellä Grenzsattelia, joka on lähellä Dufourspitzen huippua.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monte Rosa -vuoristomaja.
  1. Dufourspitze - Yleiskatsaus, pääseminen huipulle, majoitus, kuvia ym. Dufourspitze. SummitPost. Viitattu 03.02.2009. (englanniksi)
  2. a b Dufourspitze, vuoriin erikoistunut tietosanakirja Dufourspitze. Peakware World Mountain Encyclopedia. Viitattu 03.02.2009. (englanniksi)
  3. Dufourspitze (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.1.2014.
  4. http://www.mountwiki.com/wiki/view/Dufourspitze

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dufourspitze.
Tämä vuoriin, vuoristoihin tai muihin maankohoumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.


Valokuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]