Groove

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Groove (engl., ”gruuv”) on yksinkertaisesti ajatellen musiikissa svengin (swing) tunnelma, svengin tuntu. Erityisesti groove ja swing liitetään jazzin rytmiin, joka syntyy soittajien keskinäisessä vuorovaikutuksessa.

Laajemmassa käytössä groove on populaarimusiikin piirre, joka liittyy moniin musiikinlajeihin, kuten souliin, funkiin, rockiin ja salsaan. Näissä eri musiikkityyleissä groove ja swing ilmenevät eri tavoin, sillä kyseessä on tulkinnallinen ilmiö. On yleistä, että termiä "groove" käytetään kolmimuunteisen rytmiikan lisäksi muissakin yhteyksissä, esimerkiksi kun halutaan kuvailla hyvää rytmistä yhteissoittoa.

Termit "swing" ja "groove" ovat samantapaisia: "swing" syntyy kun 4/4 tahtilajissa 8-osanuotit soitetaan kolmimuunteisesti. "Groove" tarkoittaa oikeastaan sitä että 16-osanuotit ovat kolmimuunteisia ja 8-osanuotit suoria. Swingiä tai groovea ei voi kuitenkaan määritellä täsmällisesti, vaan kolmimuunteisuuden vaihtelu riippuu tulkitsijasta ja esitettävän musiikin temposta: hyvin nopeissa tempoissa kolmimuunteisuus lievenee sekä hitaissa tempoissa kolmimuunteisuus lievenee ja usein 8-osat ovat lähes "suoria".

Kolmimuunteisuutta swingissä ja groovessa ei voi merkitä nuotteihin tarkasti, vaan kyseessä on tulkinnanmukainen ilmiö ja termi.

Groove-sanaa alettiin käyttää swing-jazzin kulta-aikoina (1936–1945) kuvaamaan parhaita soittoesityksiä. Grooven on kuvattu muun muassa "houkuttelevan kuulijaa polkemaan rytmiä jalallaan tai vetävän kuuntelijan mukaan musiikkiin". Käsite on yhdistetty joskus ostinatoihin, jotka ovat tyypillisiä afrikkalaisperäisille tanssimusiikin tyyleille.

Klassisen musiikin termin "ostinato" vastine rockissa ja jazzissa on riffi, latin-musiikissa montuno. Metallimusiikissa on erillinen groove metal -tyyli (esimerkiksi Pantera).