Griffithin koe

Frederick Griffithin vuonna 1928 suorittama koe oli yksi ensimmäisistä kokeista, joka osoitti bakteerien pystyvän siirtämään geneettistä informaatiota.

Griffith käytti kokeessaan kahta toisistaan hieman poikkeavaa pneumokokkiviljelmää, III-S-tyyppiä ("sileä") ja II-R-tyyppiä (”rosoinen”). III-S-tyypin bakteerit ympäröivät itsensä polysakkaridikuorella, joka suojaa bakteeria isännän immuunijärjestelmältä. II-R-tyypin bakteereilta tämä suojakerros puuttuu, ja isännän immuunijärjestelmä pystyy torjumaan bakteerit.

Kokeessa III-S-tyypin bakteerit tapettiin kuumentamalla ja jäljelle jääneet bakteerit sekoitettiin II-R-tyypin bakteereihin. Kummatkaan bakteereista eivät vahingoittaneet yksinään hiiriä, mutta yhdessä ne olivat tappavia koe-eläiminä olleille hiirille. Griffith löysi kuolleitten hiirien verestä molempien bakteerityppien elossa olevia bakteereita. Griffith päätteli II-R-tyypin bakteerien "muuntuneen" tappaviksi III-S-tyypin bakteereiksi.

Nykyään tiedetään, että Griffithin havaitsema muuntuminen perustui itse asiassa III-S-tyypin bakteerien DNA:han. Vaikka III-S-tyypin bakteerit itse olivat kuolleet, niiden DNA oli selvinnyt kuumennuksesta ja II-R-tyypin bakteerit olivat ottaneet sen käyttöönsä. III-S-tyypin DNA sisältää suojaavan polysakkaridikuoren muodostavat geenit. Kokeessa esiin tulleen toiminnan selittivät täsmällisesti Osvald Avery, Colin McLeod ja Maclyn McCarty sekä Alfred Hershey ja Martha Chase kokeissaan.