Grendel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Grendel
J. R. Skelton: Grendel. Henrietta Elizabeth Marshallin kirjan Stories of Beowulf kuvitusta.
J. R. Skelton: Grendel. Henrietta Elizabeth Marshallin kirjan Stories of Beowulf kuvitusta.
Ominaisuudet
Tuntomerkit Toiset kertovat Grendelin näyttäneen peikolta, toiset taas epämuotoiselta ihmisjätiltä
Asuinpaikka Grendel asusti Tanskan kylmillä soilla
Kansanperinne
Kansanperinteen
alkuperä
Vanha eeppinen runoelma Beowulf, vanhin tunnettu muinaisenglanniksi kirjoitettu käsikirjoitus
Suhteet

Grendel on varhaiskeskiaikaisessa anglosaksisessa Beowulf-eepoksessa esiintyvä hirviö. Tarun mukaan se sai alkunsa raamatullisesta Kainin suvusta[1], josta sikisivät "juuttaat ja hiidet, ilkeät peikot sekä jättiläiset." Grendel oli hylkiö, joka oli tuomittu vaeltamaan maan päällä[1]. Se riehui daanien kuninkaan Hrothgarin valtakunnassa tappaen monia, kunnes gööttien päällikkö Beowulf surmasi sen.

Useat kirjallisuuskriitikot ovat tulkinneet Grendelin pakanallisuuden fyysisen ja moraalisen pahuuden henkilöitymäksi. Beowulfin kamppailun on puolestaan nähty symboloivan anglosaksisen Englannin heräävää kristillisyyttä.[1]

Grendelin tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi Grendel piileskeli sumuisella suolla lähellä Hrothgarin hovia, Heorotia. Se kuunteli katkerana juhlista kuuluvaa ilonpitoa ja odotti, että sotilaat joisivat itsensä oluesta humalaan. Äänten hiljentymisestä Grendel päätteli monien olevan juovuksissa ja se hyökkäsi palatsiin. Se tappoi ja söi 30 ihmistä. Siitä alkoi kaksitoista talvea kestävä kauhun aika.

Daanit eivät uskaltaneet palata hoviin. He myös rukoilivat vanhoja jumaliaan avuksi, mutta tilanne ei helpottunut yhtään. Kun daanit olivat jo menettäneet toivonsa, saapui gööttien hovista Beowulf, voimamies ja hirviöiden, jatulien, meritursaiden ja näkkien tappaja. Hän purjehti daanien maille 14 miehen kanssa ja tarjoutui tappamaan hirviön. Gööttien miehille raivattiin sali, jossa uroot istuivat lavitsoille ja juomalaskija kaatoi nestettä kirjavasta kannusta, hilpeys valtasi suuren seurueen.

Seuraavana yönä saapui Grendel, hyökkäsi kuninkaan hoviin ja söi yhden "simasalin"soturin. Beowulf haastoi sen painiin. Mikään miekka ei kuitenkaan peikkoon pystynyt. He painivat pitkään, kunnes Beowulf väänsi Grendelin käden irti, ja hirviö pakeni suolle.

Beowulfin kunniaksi pidetään suuret juhlat, mutta seuraavana yönä Grendelin emo vei kostoksi Hrothgarin suosikkisoturin. Beowulf haettiin kiireesti apuun ja hän lähti seuraamaan Grendelin emoa lammen rantaan, josta löytyi surmatun soturin Æscheren pää. Beowulf ottaa Hrunting-miekkansa ja lähtee hirviön perään, tietäen, että miekka ei edelleenkään tehonnut vedenalaisesta hovista tavattuun hirviöön.

Beowulf löysi aseröykkiöstä valtavan muinaisen jatulien miekan, jolla hän tappoi hirviöemon, leikkasi kuolleen Grendelin pään irti ja vei sen hoviin voitonmerkiksi tämän katkaistun käden viereen. Jatulien miekka suli hirviön verestä, mutta sen kahva jäi daanien aarteeksi. Beowulf palkittiin runsain aartein, hän palasi kotimaahansa ja hallitsi maataan viisikymmentä talvea.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Grendel Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 27.3.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]