Keltatokko
(Ohjattu sivulta Gobiodon okinawae)
| Keltatokko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Gobioidei |
| Heimo: | Tokot Gobiidae |
| Suku: | Gobiodon |
| Laji: | okinawae |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Keltatokko (Gobiodon okinawae) on tokkoihin kuuluva kala.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltatokko kasvaa noin 3,5 cm pitkäksi. Sen keltainen väri on tasaisen kiiltävä, miltei kumimainen. Musta silmä erottuu selvästi. Poskipäissä on pienet valkeat läikät.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltatokko elää luonnossa Indopasifisella merialueella.[2]
Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltatokko on asuu mielellään oksaisessa kivikorallissa, esimerkiksi Acropora-lajit käyvät tähän hyvin. Se saattaa pysähtyä akvaarion pohjalle tai jonkun korallin päälle rintaeviensä varaan; käyttäytyminen on tyypillistä tokoille. Luonnossa se elää 5–15 yksilön parvissa.[3]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltatokko syö luonnossa pieniä selkärangattomia.[4] Sen ruokinta akvaariossa on haastavaa, mutta yleensä se oppii syömään pakasteruokia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Larson, H.: Gobiodon okinawae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.7.2022. (englanniksi)
- ↑ J.M.: Merivesiakvaarion perustamismanuaali / Kalat Aqua Web. Viitattu 9.3.2007.
- ↑ Gobiodon okinawae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ Yellow Clown Goby The Marine Center. Arkistoitu 14.12.2007. Viitattu 29.4.2007.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gobiodon okinawae Avila, A.M: Aquahobby.com. Arkistoitu 1.5.2007. Viitattu 29.4.2007.