Glaucidae
| Glaucidae | |
|---|---|
 Sinimerietana (vasemmalla) ja Glaucilla bennettae (oikealla) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Lahko: | Vapaakiduskotilot Nudibranchia |
| Alalahko: | Cladobranchia |
| Yläheimo: | Aeolidioidea |
| Heimo: |
Glaucidae Gray, 1827[1] |
| Katso myös | |
Glaucidae on trooppisilla ja subtrooppisilla valtamerialueilla tavattava kotiloheimo. Sen edustajat kelluvat ylösalaisin veden pintakalvolla ja saalistavat polttiaiseläimiä.[2]
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Glaucidae-heimon edustajat hyödyntävät vastavarjostukseksi kutsuttua naamiointikeinoa. Vatsapuoli, joka osoittaa taivasta kohti eläimen kelluessa ylösalaisin, on sininen tai sinivalkoinen. Veden alle näkyvä selkäpuoli taas on hopeanharmaa. Tällä tavalla merietana suojautuu niin ilmassa lentäviltä linnuilta kuin vedessä uivilta kaloilta.[3]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useimmista merietanoista poiketen Glaucidae-lajit elävät veden pintakalvon tuntumassa, missä ne kelluvat ylösalaisin nielemiensä ilmakuplien kannattelemina.[2][4] Ne eivät ole hyviä uimareita, vaan ne liikkuvat pääasiassa meren pintavirtausten mukana.[2]
Glaucidae-lajit ovat petoja, jotka syövät portugalinsotalaivan ja purjehtijamaneetin kaltaisia polyyppieläimiä.[2] Portugalinsotalaivoilta ne saavat laukaisemattomia nematokystoja eli polttiaissoluja, jotka ne säilövät ruumiinsa ulokkeiden kärkiin.[2][3] Merietana käyttää nematokystoja puolustukseen, ja se voi pistää myös ihmistä kivuliaasti.[4] Tiivistynyt portugalinsotalaivan myrkky voi olla tarpeeksi voimakasta ollakseen ihmiselle vaaraksi.[3][4]
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Glaucidae-heimoon on usein luettu kaksi lajia, sinimerietana (Glaucus atlanticus) ja Glaucilla marginata (myös nimellä Glaucus marginatus). DNA-tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että lajeja on viisi, sillä Glaucilla marginata on lajikompleksi.[2][5] Alla olevassa luokittelussa Glaucilla on jaettu neljään lajiin, kun taas Glaucus sisältää vain sinimerietanan.[1]
- Heimo: Glaucidae
- Suku: Glaucilla
- Laji: Glaucilla bennettae
- Laji: Glaucilla marginata
- Laji: Glaucilla mcfarlanei
- Laji: Glaucilla thompsoni
- Suku: Glaucus
- Laji: Sinimerietana (Glaucus atlanticus)
- Suku: Glaucilla
Laajasti käsitettynä Glaucidae sisältää myös Facelinidae-heimon. Fylogeneettisesti Glaucidae ja Facelinidae ovat lähellä toisiaan, mutta ulkonäöltään ja elintavoiltaan ne eroavat toisistaan merkittävästi.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b World Register of Marine Species (WoRMS): Glaucidae (luettu 4.9.2023) (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Churchill, Celia K. C. & Valdés, Ángel & Ó Foighil, Diarmaid: Molecular and morphological systematics of neustonic nudibranchs (Mollusca : Gastropoda : Glaucidae : Glaucus), with descriptions of three new cryptic species. Invertebrate Systematics, 2014, 28. vsk, nro 2, s. 174–195. doi:10.1071/IS13038. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Rudman, W. B.: Glaucus atlanticus Sea Slug Forum. 6.11.1998. Sydney: Australian Museum. Viitattu 4.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Torres, Joseph J. & Bailey, Thomas G.: Life in the Open Ocean: The Biology of Pelagic Species, s. 516. Hoboken, NJ: Wiley-Blackwell, 2022. ISBN 9781119840312. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.9.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Martynov, Alexander et al.: The extraordinary genus Myja is not a tergipedid, but related to the Facelinidae s. str. with the addition of two new species from Japan (Mollusca, Nudibranchia). ZooKeys, 23.1.2019, 818. vsk, s. 89–116. PubMed:30723380. doi:10.3897/zookeys.818.30477. ISSN 1313-2989. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.9.2023. (englanniksi)
|