Portugalinsotalaiva

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Portugalinsotalaiva
Portuguese Man-O-War (Physalia physalis).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Polttiaiseläimet Cnidaria
Luokka: Polyyppieläimet Hydrozoa
Alaluokka: Hydroidolina
Lahko: Uimapolyypit Siphonophorae
Alalahko: Cystonectae
Heimo: Portugalinsotalaivat[1]
Physaliidae
Brandt, 1835
Suku: Physalia
Lamarck, 1801
Laji: physalis
Kaksiosainen nimi
Physalia physalis
(Linnaeus, 1758)[2]
Synonyymit
  • Medusa utriculus Gmelin, 1788
  • Physalia pelagica Lamarck, 1801
  • Physalia utriculus (Gmelin, 1788)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Portugalinsotalaiva Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Portugalinsotalaiva Commonsissa

Portugalinsotalaiva (Physalia physalis) on polyyppieläimiin (Hydrozoa) kuuluva polttiaiseläinlaji. Se on yksi parhaiten tunnetuista ja ihmiselle vaarallisimmista polttiaiseläimistä. Sitä tavataan lämpimillä merialueilla tavallisimmin Golfvirran alueella Pohjois-Atlantilla, Intian valtamerellä sekä Tyynellämerellä. Portugalinsotalaiva ei ole yksilö, vaan se on useista erikoistuneista polyypeista koostuva yhdyskunta.[3]

Tyynellämerellä ja Intian valtamerellä[4] esiintyvää Physalia urticulusta pidetään nykyään samana lajina portugalinsotalaivan kanssa. Portugalinsotalaiva on täten sukunsa ja heimonsa ainoa laji.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalinsotalaivalla on noin 15 cm vedenpinnan yläpuolelle kohoava, 9–35 cm pitkä, typpi-happi-hiilimonoksidi-kaasuseosta täynnä oleva ja sulkijalihaksella varustettu kelluke, joka toimii purjeen tavoin auttaen liikkumisessa. Veden alla sillä on pitkät lonkerot, joissa on ravinnonhankinnassa käytettävät polttiaissolut. Portugalinsotalaiva voi levittää lonkeronsa jopa 30 metrin päähän[4].

Kovassa merenkäynnissä portugalinsotalaiva tyhjentää uimakellukettaan kaasusta, jolloin se painuu pinnan alle turvaan pahimmalta aallokolta. Lisääntyminen tapahtuu tavallisesti suvuttomasti eli silmikoitumalla; yksittäisiä polyyppeja irtoaa yhdyskunnasta omiksi uusiksi yhdyskunnikseen.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinnokseen portugalinsotalaiva käyttää pikkukaloja, joita se lonkeroidensa polttiaissoluilla lamauttaa ja tappaa, minkä jälkeen ne nostetaan ruuansulatuspolyyppien käsiteltäviksi. On kuitenkin muutamia lajeja, jotka ovat immuuneja portugalinsotalaivan polttiaissolujen myrkylle, ja ne elävätkin turvassa lonkeroiden lomassa houkutellen muita pieniä kaloja saaliiksi ja syöden niiden jäännöksiä sekä kuolleita lonkeroita. Näitä lajeja ovat esimerkiksi polyyppikala (Nomeus gronovii), sinimerietana (Glaucus atlanticus) ja violettikotilo (Janthina janthina)[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1441. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5.
  2. World Register of Marine Species (WoRMS): Physalia physalis (luettu 18.6.2018) (englanniksi)
  3. Myrkyllisten trooppisten merenelävien aiheuttamat ongelmat Duodecimlehti 2014
  4. a b c Iiris Kalliola, Matti Nummelin: Kaukomatkaajan luontoharmeja, Tammi, 2001, ISBN 951-31-2211-5