Giorgi III

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Giorgi III, Qintsvisin luostarin freskossa
Giorgi III:n aikainen kolikko. Hän pitää haukkaa kädessään.

Giorgi III (georg. გიორგი III, arviolta 1098–6. huhtikuuta 1184) Bagrationi-suvusta oli Georgian kuningas vuosina 1156–1184. Hänen valtakautensa ajoittui Georgian keskiaikaisen monarkian kulta-aikaan, jota jatkoi hänen tyttärensä Georgian kuningatar Tamar. Tyttärestä tuli hallitsija 12-vuotiaana 1178.[1]

Hänen isänsä kuningas Demetre I kuoli 1156. Hän muutti isänsä jälkeen armeijaa aggressiivisempaan suuntaan. Hänen valtakaudellaan asevoimat kehtittyivät huippuunsa. Vastassa olivat mm. seldžukkihallitsijat.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Giorgi III:n isä oli Demetre I, Georgian kuningas. Hänen sisaruksiaan olivat prinsessa Rusudan ja Georgian kuningas Davit V. Arviolta vuonna 1155 Giorgi III solmi avioliiton ossetialaisen Burdukhan kanssa (Gurandukht), joka oli Alanian kuningas Khuddanin tytär. Heillä oli kaksi tytärtä:

  • Tamar, joka hallitsi yhdessä isänsä kanssa kuuden vuoden ajan. Giorgin kuollessa vuonna 1184 Tamar jatkoi ainoana hallitsijana ja hänet kruunattiin uudelleen
  • Rusudan, joka avioitui Manuel Komnenosin kanssa. Manuel oli Andronikos I:sen (Byzantin hallitsija) vanhin poika.

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vardzian luolakaupunki on yksi tärkeimmistä georgialaisen kulttuurin symboleista ja georgialaisen renessanssin monumentti. Vardzian linnoituksen perusti Georgian kuningas Giorgi III. Hänen tyttärensä kuningatar Tamar muutti sen luostariksi. Luostari kasvoi yli 50 000 hengen kaupungiksi, jossa asuttiin jopa yli 13:ssa kiveen hakatussa kerroksessa. Tamarin kaudella luostarista tuli merkittävä hengellinen keskus, mutta maanjäristys tuhosi sitä vuonna 1283.

Georgian vaakuna on yksi Georgian kansallistunnuksista maan lipun ja kansallislaulun ohella. Vaakunan kilpeen on kuvattu maan suojeluspyhimys ja sen yhtenäisyyden symboli Pyhä Yrjö surmaamassa lohikäärmettä. Pyhää Yrjöä käytettiin vastaavanlaisena symbolina jo kuningas Giorgi III:n sinetissä 1100-luvulla. Punaista kilpeä kannattaa kaksi kultaista leijonaa. Ne ovat esiintyneet useiden georgialaisten kuninkaiden symboleissa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]