Tämä on lupaava artikkeli.

Ginny, Ginny

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

”Ginny, Ginny”
Slade
Singlen ”Ginny, Ginny” kansikuva
Singlen tiedot
Kuuntele ääninäyte:   Katso ääninäytteen tiedot
 Albumilta Return to Base
 B-puoli ”Dizzy Mama”
 Julkaistu 25. toukokuuta 1979
 Formaatti 7" single
 Tekijä(t) Noddy Holder, Jim Lea
 Tuottaja(t) Slade
 Kesto 03.50
 Levy-yhtiö Barn Records
Sladen muut singlet
Rock ’n’ Roll Bolero
1978
”Ginny, Ginny”
1979
Sign of the Times
1979

Ginny, Ginny on brittiläisen Slade-yhtyeen vuonna 1979 ilmestynyt kappale, joka julkaistiin singlenä yhtyeen tulevalta kahdeksannelta studioalbumilta Return to Base. Kappaleen kirjoittivat Sladen jäsenet Noddy Holder ja Jim Lea. Yhtyeen useimpien tuon ajan singlejen tavoin se ei menestynyt eikä noussut Britanniassa top 75 -listalle.

Kappale kertoo Ginny-nimisestä naisesta, johon laulajaminä ei tahdo saada kunnollista yhteyttä. Jim Lea piti kappaleesta hyvin paljon ja levytti sen myöhemmin uudestaan The Dummies -sivuprojektissaan.

Single julkaistiin Britanniassa pääasiassa keltaiselle vinyylilevylle painettuna, ja se oli samalla Sladen ensimmäinen värivinyyli. Singlen B-puoli oli ”Dizzy Mama”, joka ilmestyi myös vuonna 1981 yhtyeen studioalbumilla We’ll Bring the House Down.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Ginny, Ginny” ilmestyi aikana, jolloin Sladen suosio oli alamaissa ja yhtye esiintyi pienillä konserttipaikoilla, kuten yliopistoissa ja klubeilla. Yhtyeen levyt olivat pääasiassa kaupallisia floppeja.[1] Sladen viimeisimmästä kuudesta singlestä vain kaksi oli päässyt Britanniassa listoille, eikä kumpikaan niistä ollut noussut 30 myydyimmän joukkoon.[2]

Laulun synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappaleen kirjoittivat Sladen solisti-kitaristi Noddy Holder ja basisti Jim Lea. Sen työnimiä olivat ”Jeanie” ja ”Ginny Come and Get It While You Can”, kunnes sille annettiin sen lopullinen nimi ”Ginny, Ginny”. Yhtye soitti sitä esiintymisissään jo ennen sen levyttämistä. Yhtye tuotti singlen itse.[1]

Ennen singlen julkaisua Jim Lea kertoi siitä ja yhtyeen haaveista paluusta listoille:[1]

»Se on todella tarttuva, ja aiomme tehdän sen (palata listoille), joo. Lauluntekomme palaa aiempaa ytimekkäämpään tyyliin. Tarkoitan sitä, että kappaleet kuten ”Be” eivät ole kovinkaan ytimekkäitä, ne ovat nerokkaita, mutta eivät sen tyylisiä, että niitä voisi yhteislaulaa pubissa.»
(Jim Lea)

Kappale kertoo Ginny-nimisestä naisesta, johon laulajaminä ei tahdo saada kunnollista yhteyttä.[3]

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myynti ja painokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen useampi edellinen single ei ollut kuulunut millekään albumille, mutta ”Ginny, Ginny” oli tulevan Return to Base -albumin ensimmäinen singlejulkaisu. Single ilmestyi 25. toukokuuta 1979, mutta se jatkoi yhtyeen kaupallisten epäonnistumisten sarjaa eikä yltänyt Britanniassa 75 myydyimmän singlen joukkoon.[1] Levy-yhtiö Barn Recordsin toimitusjohtaja Mike Hales sanoi Sladen fanilehdessä 4/1979, että se pääsi kuitenkin Top 200 Best Sellers -listalle. Hales kertoi myös, että monet yhtyeen ihailijat olivat valittaneet hänelle singlen huonoa saatavuutta levykaupoissa.[4] Heikon kaupallisen menestyksen jatkuessa yhtye alkoi menettää motivaatiotaan yhä enemmän.[3]

Single julkaistiin pääasiassa keltaisena värivinyylilevynä, jonka toivottiin lisäävän myyntiä. Se oli samalla Sladen ensimmäinen värivinyyli, joskin siitä otettiin myös tavanomainen musta vinyylipanos. Singlessä ei ole kuvakantta, mutta joidenkin painosten singlepussissa on tarra. Singlestä otettiin myös uusiseelantilainen painos mustalle vinyylille. ”Ginny, Ginny” ilmestyi myös vuonna 1980 ainoastaan Belgiassa julkaistun ”I’m a Rocker” -singlen B-puolella.[1][3] Vuonna 2007 se oli mukana bonuskappaleena yhtyeen alun perin vuonna 1981 julkaistun studioalbumin We’ll Bring the House Down remasteroidulla versiolla.[5]

Singlen B-puoli on perusrock ”Dizzy Mama”, joka kierrättää ZZ TopinTush”-kappaleen riffiä. Siinä Holderin ääntä on kaiutettu 1950-luvun musiikin tyyliin.[3] ”Dizzy Mama” julkaistiin myöhemmin studioalbumilla We’ll Bring the House Down.[6]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläinen musiikkilehti Record Mirror kirjoitti 9. kesäkuuta 1979 ilmestyneessä numerossaan, että ”Ginny, Ginny” saattaisi antaa yhtyeelle pientä jalansijaa listojen häntäpäässä. Suureen menestykseen arvostelun kirjoittaja ei uskonut, vaikka hän kehuikin Noddy Holderin lauluääntä.[7]

Melody Maker kuvasi ”Ginny, Ginnya” raskaaksi popkappaleeksi, joka on yllättävän tunteellinen ja persoonallinen. Arvostelussa kerrottiin Sladen siirtyneen takaisin kohti hieman John Lennon -tyylistä pehmeämpää ilmaisua. Lehti uskoi kappaleesta tulevan hitti, jos se saa radiosoittoa.[1]

Superpop-lehti kommentoi 2. kesäkuuta 1979 ilmestyneessä numerossaan:[7]

»Aikoinaan loistavalta Sladelta jälleen yritys palata tähteyteen. Paljon parempi kuin aiemmat comeback-yritykset, mutta pelkäänpä, ettei aivan riittävän vahva kilpailemaan muiden listalle pyrkivien kanssa. Toivon olevani väärässä, koska rakastin heitä. Onko se nyt kokonaan ohi?»

Yhtyeen rumpali Don Powell totesi Sladen fanikerhon haastattelussa vuonna 1979, että single ei myynyt tarpeeksi noustaakseen listoille, mutta yhtye oli tyytyväinen siihen.[1] Jukka Perttusen ja Keijo Väistön kirjoittamassa teoksessa Slade – Hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma (2004) sanotaan, että kappale on ”melodiallisesti jälleen aivan kelvollinen”.[3]

Muut versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jim Lea piti kappaleesta niin paljon, että hän levytti sen myöhemmin uudelleen nimellä ”Jeanie Jeanie”.[3] Kyseessä oli The Dummies -niminen sivuprojekti, jossa oli mukana hänen veljensä Frank. Versio äänitettiin vuosien 1979–1980 aikoihin ja julkaistiin vuonna 1992 yhtyeen kokoelma-albumilla A Day in the Life of the Dummies.[1]

Singlen sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ginny, Ginny – 3.50
  2. Dizzy Mama – 3.57

[1]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slade

Muut

  • Andy Miller – äänittäjä
  • Dave Garland, Dave Mark O’Donoughue – avustavat äänittäjät
  • George Peckham – kaivertaja

[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Perttunen, Jukka & Väistö, Keijo: Slade – hämmästyttävä rock’n’roll syndrooma. Tampere: POP-lehti, 2004. ISBN 952-5546-03-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Slade - Ginny, Ginny - The Slade Discography Website Sladediscography.co.uk. Viitattu 21.4.2022. (englanniksi)
  2. Slade - Weer All Crazee - Main Page (Katso 7" Singles) Slade-weerallcrazee.co.uk. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)
  3. a b c d e f Perttunen & Väistö 2004, s. 115.
  4. 1979 - Slade Fan Club (Issue 4 - July–August 1979) Sladefanclub.com. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)
  5. Slade - We'll Being the House Down - The Slade Discography Website Sladediscography.co.uk. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)
  6. Perttunen & Väistö 2004, s. 132.
  7. a b Slade Scrapbook - 1979 Press Cuttings - Slade Scrapbook Sladescrapbook.com. Viitattu 22.4.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]