Gibson S-1
| Gibson S-1 | |
|---|---|
 |
|
| Perustiedot | |
| Alkuperäinen valmistaja | Gibson |
| Valmistusvuodet | 1975 – 1979 |
| Rakenne | |
| Rungon tyyppi | Kokopuu |
| Kaulan kiinnitys | Pulttikaula |
| Mensuuri | 629 mm (24.75") |
| Nauhat | 22 |
| Materiaalit | |
| Runko | Mahonki, vaahtera tai leppä |
| Kaula | Vaahtera |
| Otelauta | Vaahtera tai ruusupuu |
| Tekniikka | |
| Talla | Schallerin tai Gibsonin "Nashville" sekä stop-pala |
| Mikrofonit | 3kpl Bill Lawrencen yksikelaiset mikrofonit |
| Värit | |
| Värivaihtoehdot | Musta, Natural, Red Sunburst, Wine Red, Walnut, Natural Mahogany, Satin Walnut[1] |
Gibson S-1 on Gibsonin vuosina 1975–1979 valmistama sähkökitaramalli. Kitara tuli markkinoille vuoden 1975 puolivälissä ja se myi hyvin, yli 1 000 kappaletta ensimmäisenä puolena vuotena.[1] S-1 edusti Gibsonin yritystä luoda yksikelaismikkinen kilpailija Fenderin kitaroille.
S-1:n runko on litteä ja sen takaosa on Les Paul -kitaraa aavistuksen verran laakeampi. Kitaran suojapleksin alle jää paljon tyhjää tilaa mikä osaltaan vaikuttaa S-1:n sointiin. Kitarassa on kolme läpinäkyvään muoviin upotettua säädettävää yksikelaista mikrofonia. Mikrofonit, kytkimet ja kytkennät suunnitteli Bill Lawrence. Mikrofonikytkennät olivat verrattain monimutkaisia, ja niitä muutettiin mallin historian aikana kertaalleen. S-1:tä valmistettiin ainakin mustana, puna-sunburstina sekä puunvärisenä.
S-1:ssä on "Nashville"-tyyppinen leveä tallapala, kuten joissain 70-luvun SG-malleissa. Kytkiminä toimii yksi alasarveen sijoitettu kaksiasentoinen kytkin sekä neliasentoinen, pyörivä "chicken head"-kytkin. Potentiometreinä on master volume ja tone. Kitaran ääni muistuttaa lähinnä Telecasteria.
Kaulan mensuuri on Gibsonin perinteinen 24.75". Kaula muistuttaa mitoiltaan lähinnä Gibson Flying V:tä, ja S-1:n lapa on miltei samanmallinen. Erotuksena S-1:ssä on Gibsonin "normaali" kaularaudan pään suojalevy, joka taas Flying V:ssä on normigibsonia laakeampi.
Kaula on kahdesta palasta tehty pulttikiinnitteinen vaahterakaula. Kitaran 22-nauhainen otelauta on vaahterasta tai ruusupuusta riippuen valmistusvuodesta. Ruusupuisella otelaudalla varustettua versiota valmistettiin vuodesta 1975 vuoden 1978 alkuun ja vaahteraotelaudalla vuodesta 1976 valmistuksen loppuun, vuodelle 1979.[2]
Gibson Marauder ja S-1 poistettiin mallistosta vuoden 1980 alkupuolella. Näiden tilalle Gibson-katalogiin tuli Gibson Sonex.
Gibson S-1:tä mainosti Rolling Stonesin Ron Wood[3]. Mainostaminen ei aina kuitenkaan merkinnyt kitaran käyttöä; Woodin ei nähty koskaan soittavan S-1:tä livenä. Ulkomaisista muusikoista mallia ovat käyttäneet ainakin Cave in -yhtyeen Stephen Brodsky, sekä The Curen Porl Thompson yhtyeen varhaisimpina alkuaikoina[4].
Suomalaisista rocktähdistä S-1:llä on soittanut ainakin Juice Leskinen. Leskinen soittaa S-1:tä kokoelmalevynsä "Kautta aikain" (1997) kansikuvassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Gibson S-1 Guitar - description and chronology Vintage Guitars. Viitattu 24. tammikuuta 2009 (englanniksi)
- ↑ Gibson S-1 Guitar - specifications Vintage Guitars. Viitattu 24. tammikuuta 2009 (englanniksi)
- ↑ http://www.vintageguitars.org.uk/adDetails.php?id=193 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ https://archive.is/20120710034739/img236.imageshack.us/img236/7387/77easycureporlhairsr4.jpg
