Ghadar-liike
Ghadar-liike oli 1900-luvulla toiminut ulkomailla asuvien intialaisten vallankumouksellinen järjestö, jonka tavoite oli vapauttaa Intia brittien vallasta. Enemmistö jäsenistä oli sikhiläisiä punjabeja, jotka asuivat Pohjois-Amerikassa. Intian itsenäistyttyä vuonna 1948 Ghadar-liike lakkautettiin.[1]
Ghadar-liike sai alkunsa San Franciscossa vuonna 1913, jolloin joukko aktivisteja alkoi järjestämään siirtotyöläisiä kapinaan Intian brittihallintoa vastaan. Järjestö perusti vallankumouksellisen Gadr-sanomalehden ja levitti pamflettejaan ympäri maailmaa, mikä johti liikkeen laajenemiseen. Ensimmäisen maailmansodan aikana liike sai rahoitusta Saksan ulkoasiainministeriöltä, jonka tavoite oli nostattaa Intia kapinaan siirtomaaisäntäänsä vastaan. Saksalaisten juonen paljastuttua 29 liikkeen jäsentä tuomittiin oikeudenkäynnissä vuonna 1917.[2] Intiaan matkanneet kapinalliset kuvittelivat esimerkkinsä kannustavan intialaiset kansanjoukot kapinaan. He eivät salanneet aikomuksiaan vaan puhuivat avoimesti kapinatavoitteistaan laivamatkojensa aikana, minkä seurauksena Britannian tiedustelupalvelun oli helppoa päästä heidän jäljilleen. He eivät myöskään tienneet useiden paikallisten myönteisestä suhtautumisesta Britanniaan, minkä vuoksi he tulivat maanmiestensä pettämiksi. Lahoressa järjestetyssä oikeudenkäynnissä vuonna 1915 tuomittiin kuolemaan 24 Ghadar-kapinallista ja 27 lähetettiin vankisiirtokuntiin.[3] Britit vastasivat Ghadar-liikkeen kapinaan Intian puolustamislailla 1915 (engl. Defence of India Act 1915), joka antoi valtuuden pidättää jokaisen kapinallisen ja nationalistin ilman oikeudenkäyntiä. Kapinallisten johtaja Rash Behari Bose päätti paeta Japaniin, mikä jätti kapinalliset ilman johtajaa.[4]
Ghadar-järjestön poliittiset tavoitteet eivät toteutuneet, mutta he innoittivat intialaisia nationalisteja kuten Subhas Chandra Bosea ja Bhagat Singhiä.[3] Kanadan New Westminsterin kaupungissa järjestö sai vuonna 2020 tunnustusta, kun pormestari Jonathan Cotte julisti tammikuun 11. päivän Mewa Singhin muistopäiväksi. Mewa Singh oli Ghadar-aktivisti, joka hirtettiin 11. tammikuuta 1915 hänen murhattuaan maahanmuuttovirkailija W. C. Hopkinsonin, jonka alainen Bela Singh oli surmannut kaksi sikhiä.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ghadr: Sikh political organization Encyclopedia Britannica. Viitattu 4.9.2020.
- ↑ Fernandes, Naresh: American Roots of the Indian Independence Movement India Ink. 14.8.2012. Viitattu 4.9.2020.
- ↑ a b Khalid, Haroon: The 1915 Ghadar plan to free India from the British was a failure – but it sparked a revolution Scroll. 27.4.2018. Viitattu 4.9.2020.
- ↑ Kaur, Pawanjot: In Punjab, the Legacy of the Ghadar Movement Continues to Inspire the Fight for Justice The Wire. 26.12.2019. Viitattu 4.9.2020.
- ↑ Canada city that hanged Ghadar Party member to mark his death anniversary Times of India. 15.1.2020. Viitattu 4.9.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ghadar-liike Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||
