Gerardo Gandini
Gerardo Gandini (16. lokakuuta 1936 Buenos Aires[1] – 22. maaliskuuta 2013) oli argentiinalainen säveltäjä, pianisti ja kapellimestari.[2][3][4]
Gandini aloitti sävellyksen opiskelun Alberto Ginasteran johdolla ja jatkoi sitä Accademia Nazionale di Santa Ceciliassa Roomassa opettajanaan Goffredo Petrassi. Pianonsoiton opetusta hän sai Pía Sebastianilta, Roberto Caamañolta ja Yvonne Loriod'lta.[4] Gandini työskenteli Ginasteran assistenttina 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvulla. Hän kuului pianistina viimeiseen Astor Piazzollan perustamaan ja johtamaan sekstettiin.[5] Sen kanssa hän teki pitkän Euroopan- ja Amerikan-kiertueen.[4] Gandinista tuli aktiivinen aikansa musiikin edistäjä Argentiinassa.[5] Hän myös piti pianolla resitaaleja "postangoiksi" kutsutuista tangosovituksista[5], joita julkaistiin levytettyinä albumeilla Postangos (1995) ja Postangos en vivo en Rosario (2003).[4]
Gandini saavutti kansainvälistä tunnustusta sävellystuotannollaan, joka koostuu yli 120 teoksesta orkesterille, pienemmille kokoonpanoille, näyttämölle, oopperaan ja soolosoittimille.[5] Oopperoita hän laati kolme: La casa sin sosiego (libretto: Griselda Gambaro, kantaesitetty 1992), La ciudad ausente (libretto: Ricardo Piglia samannimisen romaaninsa pohjalta, 1995) ja Liederkreis (Una ópera sobre Schumann) (libretto: Alejandro Tantanian, 2000). Lukuisia Gandinin teoksia on levytetty paitsi säveltäjän itsensä toimesta, myös esimerkiksi Louisvillen orkesterin, Camerata Barilochen ja Mariano Frogionin tulkitsemina. Gandini sai vuonna 1998 Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan parhaasta alkuperäisestä musiikista. Palkinnon hänelle tuonut elokuva oli Fernando Solanasin ohjaama La nube. Gandini sai uransa aikana monia muitakin palkintoja ja stipendejä, kuten Molière-palkinnon vuonna 1977 näyttämömusiikista ja Argentiinan kansallisen musiikkipalkinnon vuonna 1996 oopperasta La ciudad ausente. Vuonna 1960 hän voitti Buenos Airesin kunnallisen sävellyspalkinnon. Vuonna 1966 hän sai stipendin Italian hallinnolta ja vuonna 1982 Guggenheim-stipendin.[4]
Gandini teki opetustyötä muun muassa La Platan kansallisessa yliopistossa, Argentiinan katolisessa yliopistossa ja New Yorkin Juilliard Schoolissa. Kapellimestarina hän johti muun muassa Buenos Airesin filharmonista orkesteria ja kantaesitti lukuisia uusia teoksia argentiinalaisilta säveltäjiltä. Gandinilla oli lisäksi Buenos Airesin filharmonisen orkesterin säveltäjäresidenssi. Hän toimi myös Teatro Colónin musiikillisena johtajana ja oli Academia Nacional de Bellas Artesin (Kansallinen taiteiden akatemia) jäsen.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gerardo Gandini AllMusic, viitattu 29.1.2023
- ↑ Gerardo Gandini Universal Edition, viitattu 29.1.2023
- ↑ Gerardo Gandini Schott Music, viitattu 29.1.2023
- ↑ a b c d e f Gerardo Gandini Flautístico, viitattu 29.1.2023
- ↑ a b c d Pablo Fessel, Gandini, Gerardo (1936–2013) Routledge Encyclopedia of Modernism 5.9.2016, viitattu 29.1.2023
| ||||||||||||||||||
