George M. Pullman

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
George M. Pullman 1870-luvulla.

George Mortimer Pullman (3. maaliskuuta 1831 Brocton, New York19. lokakuuta 1897 Chicago) oli yhdysvaltalainen teollisuudenharjoittaja, joka kehitti niin sanotun Pullman-vaunun eli junissa käytetyn makuuvaunun ja perusti rautatievaunuja valmistaneen Pullman Palace Car Companyn.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennusten siirtäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pullmanin isä oli Erien kanavan rakennustyömaalla urakoitsijana työskennellyt puuseppä, joka patentoi vuonna 1841 kehittämänsä työkalun kokonaisten rakennusten siirtämiseen. Isänsä kuoltua vuonna 1853 Pullman jatkoi aluksi tämän liiketoimintaa ja siirsi rakennuksia kanavan tieltä New Yorkin osavaltion tilauksesta, kunnes muutti vuonna 1857 Chicagoon uuden työtilaisuuden perässä.[1] Pullman vastasi yhdessä parin muun urakoitsijan kanssa operaatiosta, jossa Chicagon kaupunki kirjaimellisesti nostettiin ylös. Kaupunki sijaitsi alavalla alueella, jossa pohjavesi ja Michiganjärven tulvat usein muuttivat kadut liikennettä ja hygieniaa haittaavaksi mutavelliksi. Niinpä koko kaupunkia nostettiin puolisentoista metriä tunkkien avulla talo kerrallaan. Vanhaan katutasoon rakennettiin viemäriverkosto. Vuonna 1855 aloitettu urakka saatiin päätökseen vuonna 1866, mutta Pullman oli jo sitä ennen irtautunut hankkeesta.[2][3][4][1]

Junavaunutehtailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pullman ryhtyi 1850-luvun lopulla kehittämään uusia junavaunutyyppejä yhdessä liikekumppaninsa Benjamin Fieldin kanssa. Rautatieliikenteen merkitys oli tuolloin nopeasti kasvamassa, mutta matkustajavaunut olivat usein karuja ja epäviihtyisiä. Pullman halusi luoda ylellisen makuuvaunun yömatkoja varten ja muunsi vuonna 1859 kokeeksi kaksi Chicago, Alton and St. Louis Railroad -yhtiön vaunua sellaisiksi. Vastaanotto oli välittömästi myönteinen. Pullman siirtyi samana vuonna kultaryntäyksen houkuttelemana Coloradoon, johon hän perusti majatalon kullankaivajille, mutta hän palasi muutamaa vuotta myöhemmin Chicagoon jatkamaan junavaunujen valmistusta. Ensimmäinen varsinainen Pullman-vaunu, ”Pioneer”, valmistui vuonna 1865. Siinä oli makuusijoja kahdessa tasossa: taitettavat yläpedit sekä istuinpenkit, jotka pystyi laajentamaan alapedeiksi.[1]

Pullman vanhemmalla iällä.

Pullmanin vaunut saivat Yhdysvalloissa kansallista huomiota, kun niitä käytettiin murhatun presidentti Abraham Lincolnin ruumiin kuljettamiseen takaisin Illinoisiin. Vuonna 1867 Pullman lopetti yhteistyön Fieldin kanssa ja perusti Pullman Palace Car Companyn, joka rakensi makuuvaunuja ja liikennöi niitä eri linjoilla rautatyhtiöiden kanssa tehdyillä sopimuksilla. Vaikka yhtiö tunnettiin parhaiten ylellisistä makuuvaunuistaan, se valmisti ja myi myös muita vaunutyyppejä kuten tavallisia matkustajavaunuja, rahtivaunuja ja kylmävaunuja. Yhtiö jatkoi toimintaansa Pullmanin kuoleman jälkeen 1980-luvulle saakka.[1]

Pullman johti myös toista yhtiötä, joka rakennutti New Yorkiin Metropolitan Elevated Railway -ilmaradan.[1]

Pullmanin kaupunki ja Pullmanin lakko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pullmanin kaupungin keskustaa 1880-luvulla.

Tehtaitaan ja työntekijöitään varten Pullman perusti vuonna 1881 Chicagon eteläpuolelle Calumetjärven rannalle Pullmanin kaupungin. Hän osti kaupunkia varten vuonna 1880 yhteensä 16,2 neliökilometriä maata 23 kilometrin päästä Chicagosta 800 000 dollarin hinnalla. Yhtiön omistama ja hallitsema kaupunki oli aikanaan paljon huomiota herättänyt sosiaalinen kokeilu, joka oli näkyvästi esillä myös vuoden 1893 Chicagon maailmannäyttelyssä. Pullmanin kaupungissa ei ollut paheellisia houkutuksia kuten saluunoita tai bordelleja, ja asuntojen siisteyttä valvottiin tiukasti. Vuokrat olivat poikkeuksellisen korkeat, jotta kaupunki tuottaisi omistajalleen voittoa, mutta myös asuinolot olivat tavallisia työläiskaupunginosia paremmat. Pullman uskoi voivansa myös välttää työtaistelut pitämällä työvoiman tiukasti kontrollissaan, joten kaupungissa kiellettiin lehtien julkaiseminen, julkiset esiintymiset ja kokoukset ilman yhtiön lupaa. Arvostelijoiden mielestä Pullman hallitsi kaupunkiaan itsevaltaisesti kuin feodaaliruhtinas.[1]

Kun Pullman lamakautena päätti alentaa työläistensä palkkoja, Pullmanin kaupungissa puhkesi toukokuussa 1894 niin sanottu Pullmanin lakko, joka johti maanlaajuisiin rautatieläisten tukilakkoihin, Pullmanin vaunujen boikotointiin ja väkivaltaisiin levottomuuksiin. Lakko murrettiin lopulta lähettämällä Chicagoon liittovaltion sotilaita.[1] Tapauksen jälkiselvittely johti siihen, että Illinoisin osavaltion korkein oikeus määräsi vuonna 1898 Pullmanin kaupungin liitettäväksi Chicagoon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Melvin I. Urofsky: George M. Pullman (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.8.2017.
  2. The Lifting of Chicago Chicago Daily Tribune.
  3. Miller, Donald L.: City of the Century. Simon & Schuster, 1997.
  4. Tieteen kuvalehti: Historia: Kun Chicago nousi. 12, heinäkuu 2017. Bonnier Publications AS.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]