Félix Éboué
Adolphe-Félix-Sylvestre Éboué (26. joulukuuta 1884 Cayenne, Ranskan Guayana – 17. toukokuuta 1944 Kairo[1]) oli ranskalainen siirtomaavirkailija, joka toimi Ranskan Keski-Afrikan kenraalikuvernöörinä.
Félix Éboué syntyi kullankaivajan perheeseen[2]. Hänen vanhempansa olivat vapautettujen afrikkalaisorjien lastenlapsia. Éboué kävi ala- ja yläkoulun Cayennessa ja sai stipendin lukio-opintoihin Bordeaux’ssa. Hän valmistui Ranskan siirtomaakoulusta vuonna 1908.[1]
Éboué työskenteli eri hallintoalueiden päällikkönä Ubangi-Šarissa. Hän solmi suhteita paikallisiin päällikköihin ja edisti puuvillan viljelyä. Éboué toimi Martiniquen ja Ranskan Sudanin pääsihteerinä vuosina 1932–1936, Guadeloupen kuvernöörinä vuosina 1936–1938 ja sen jälkeen Tšadin kuvernöörinä. Vuonna 1940 hän antoi tukensa Vapaalle Ranskalle, ja Charles de Gaulle nimitti hänet Ranskan Keski-Afrikan kenraalikuvernööriksi.[1]
Éboué oli ensimmäinen mustaihoinen kenraalikuvernööri, mutta hänen toimintansa ei juurikaan poikennut muista siirtomaavirkailijoista. Hänen vuonna 1941 laatima kiertokirjeensä ennakoi vuoden 1944 Brazzavillen konferenssia, joka merkitsi suunnanmuutosta Ranskan siirtomaapolitiikassa. Éboué on myös julkaissut nykyisen Keski-Afrikan tasavallan kieliä ja kansoja käsitteleviä tutkimuksia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Dictionary of African Biography, s. 275–277. New York: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-538207-5.
- ↑ Félix Éboué Larousse. Viitattu 20.2.2022.
| ||||||||||||||
