Fuksiinihappo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fuksiinihappo
Tunnisteet
IUPAC-nimi Dinatrium-(3Z)-3-[(4-amino-3-sulfonaattofenyyli)-(4-amino-3-sulfofenyyli)metylideeni]-6-imino-5-metyylisykloheksa-1,4-dieeni-1-sulfonaatti
CAS-numero 3244-88-0
PubChem CID 451476
SMILES CC1=CC(=C(C2=CC(=C(C=C2)N)S(=O)(=O)O)C3=CC(=C(C=C3)N)S(=O)(=O)[O-])C=C(C1=N)S(=O)(=O)[O-].[Na+].[Na+][1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava Na2C20H17S3N3O9
Moolimassa 585,53 g/mol
Sulamispiste > 250 °C[2]
Liukoisuus veteen Veteen 143 g/l[3]

Fuksiinihappo eli hapan fuksiini (Na2C20H17S3N3O9) on triaryylimetaaniväreihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään erityisesti pH-indikaattorina ja biologisissa tutkimuksissa solujen värjäämiseen.

Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fuksiinihappo on huoneenlämpötilassa väriltään oliivinvihreää kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen, hieman etanoliin ja on liukenematonta muun muassa ksyleeniin. Fuksiinihapon vesiliuos on väriltään violetinpunainen. Vesiliuoksen sähkömagneettisen säteilyn absorptio on suurimmillaan aallonpituuden ollessa 546 nm. Fuksiinihapon vesiliuos muuttaa väriään punaisesta värittömäksi pH-alueella 12–14.[2][4][5]

Fuksiinihappoa voidaan käyttää pH-indikaattorina analyyttisessä kemiassa. Sitä käytetään myös väriaineena värjättäessä soluja, kudoksia ja proteiineja. Fuksiinihappoa käytetään myös musteiden ja valokuvausfilmien valmistamiseen.[2][3][4][5][6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Acid Fuchsin – Compound Summary PubChem. NCBI. Viitattu 15.11.2016.
  2. a b c R. W. Sabnis: Handbook of Acid-Base Indicators, s. 6. CRC Press, 2007. ISBN 9780849382192. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.11.2016). (englanniksi)
  3. a b George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 10. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.11.2016). (englanniksi)
  4. a b Ram W. Sabnis, Erwin Ross, Jutta Köthe, Renate Naumann, Wolfgang Fischer, Wilhelm-Dietrich Mayer, Gerhard Wieland, Ernest J. Newman & Charles M. Wilson: Indicator Reagents, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2009. Viitattu 15.11.2016
  5. a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 19. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  6. Ute Schmidt & Erik K. W. Schulte: Stains, Microscopic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 15.11.2016
  7. R. W. Sabnis: Handbook of Biological Dyes and Stains, s. 1. John Wiley & Sons, 2010. ISBN 978-0-470-58623-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.11.2016). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]