Friiti Ojala

Antti Fritiof ”Friiti” Ojala (2. marraskuuta 1892 Ullava – 3. joulukuuta 1951 Kaustinen) oli suomalainen viulupelimanni.

Hän oppi viulunsoiton kansansoittajille tyypilliseen tapaan kuuntelemalla vanhempien pelimannien soittoa ja soittamalla heidän kanssaan. Oppi-isänä hänellä oli Konsta Jylhän isä Viljami Jylhä (1873–1913), ”Marjaanan Villeksi” kutsuttu. Häntä oli pidetty oman aikansa parhaana viulupelimannina, ja hänen kuoltuaan Ojala peri hänen asemansa Keski-Pohjanmaan käytetyimpänä hääsoittajana.

Hääsoitoissa oli tavallisesti kaksi viulunsoittajaa ja yksi niin sanottu tämmääjä, harmoninsoittaja. Soittajakokoonpanot vaihtelivat tilanteen mukaan. Vuoden 1946 aikoihin aloitti toimintansa Kaustisen Purppuripelimannit-yhtye, jossa Ojala soitti sen alkuvuosina. Soittokumppaneina hänellä oli muun muassa Konsta Jylhä.

Pelimanneilla oli myös varsinainen ammatti, josta he saivat toimeentulonsa. Ojala työskenteli muun muassa kievarin hevosmiehenä, renkinä ja työmiehenä sahalla. Myöhemmin hän opiskeli sähköasentajaksi, mistä tuli hänen pääammattinsa 1920-luvun alkupuolella. Sähkömiehelle riittikin töitä, koska sähkö levisi maaseudulle ja taloihin tarvittiin asentaja vetämään johdot ja tekemään kytkennät. Siinä sivussa hän soitti viulua, jollainen oli lähes jokaisessa Kaustisen talossa.

Ojala oli myös kansanmusiikin säveltäjä. Tunnettua kaustislaista ”Häävalssia” pidettiin kauan kansansävelmänä. Vuonna 1965 Tuula Valkama kirjoitti siihen sanat, ja Tapio Rautavaara levytti sen. Tässä yhteydessä oli selvitettävä tekijänoikeudellisia kysymyksiä, jolloin Kaustisen vanhat pelimannit tulivat pitkään pohdittuaan siihen tulokseen, että Ojala on säveltänyt kappaleen vuoden 1921 tienoilla. Toisen tiedon mukaan hän oppi sen köyhäjokiselta Liisa Juhanintytär Fornabbalta ja sovitti nykyiseen muotoonsa.

Ojalan yhteydessä muistetaan aina mainita, että hän oli tarkka viulun virittämisessä. Se kesti kauan eikä hän suostunut soittamaan, jos viulu oli vähänkin epävireessä. Hänellä oli myös tapana soittaa silmät kiinni, koska hänen mielestään monet tanssijat eivät pysyneet rytmissä ja heitä katsellessaan soittajankin rytmi meni sekaisin.

Friiti Ojala oli yksi niistä, jotka mainitaan Kaustisen kaikkien aikojen parhaana pelimannina. Musikaalisuus periytyi myös hänen lapsiinsa, joista mainittakoon trumpettitaiteilija Lauri Ojala ja mestaripelimanni, kanteletaiteilija Aila Rauhala.

Lähteet

• Paavo Helistö: Ojala, Friiti (1892-1951) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 23.4.2014.
• Heikki Känsäkangas: Kinttupolkujen varsilta, s. 71-72. Kaustinen: Heikki Känsäkangas, 2012.

Kirjallisuutta

• Paavo Helistö: Konstan parempi valssi, Tammi 1972 ISBN 951-30-2016-9