Friedrichshafen FF 49

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Friedrichshafen 49
Friedrichshafen FF49 Tanskan laivaston käytössä
Friedrichshafen FF49 Tanskan laivaston käytössä
Tyyppi tiedustelukone
Alkuperämaa Saksan vuosina 1871–1918 käytössä ollut lippu. Saksa
Valmistaja Friedrichshafen Flugzeugbau
Ensilento 1917
Valmistusmäärä 240

Friedrichshafen FF 49 oli saksalaisen Friedrichshafen Flugzeugbaun suunnittelema ja valmistama kaksipaikkainen kaksitasoinen kaksimoottorinen tiedustelulentokone, joka kehitettiin Friedrichshafen FF 33j:n pohjalta, prototyyppi näki päivänvalon alkuvuodesta 1917 ja ensimmäiset FF 49B-koneet luovutettiin Saksan keisarikunnan laivaston lentojoukoille syyskuussa 1917. FF 49 oli käytössä Suomen lisäksi ainakin Puolassa, Saksassa ja Tanskassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 1917 esitelty Friedrichshafen FF 49c muistutti suuresti Friedrichshafen FF 33j:tä. Konetyyppien välissä on kuitenkin Friedrichshafen FF 49, jota valmistettiin neljätoista kappaletta. Perusmalli osoittautui kuitenkin alitehoiseksi, joten siihen asennettiin 240 hevosvoiman Benz Bz IV -moottori. Tehon parannus osoittautui onnistuneeksi ja rakenteiden vahvistamisen jälkeen saatiin aikaiseksi luotettava ja toimintavarma lentokone. Ulkonäöltään kone muistutti FF 33j:tä ollen kuitenkin merkittävästi suurempi. Ohjainten tasapainottaminen paransi käsiteltävyyttä ja vähensi lentäjän työkuormaa, mikä oli merkittävä etu pitkillä partiomatkoilla. Tähystäjällä oli käytössään konekivääri samoin kuin radiolähetinvastaanotin. Koneen valmistus jatkui sodan päättymiseen, mihin mennessä oli valmistettu kaikkiaan 235 lentokonetta.[1]

Erityinen pommikoneversio valmistettiin tunnuksella FF 49b. Se oli muuten identtinen, mutta lentäjä siirrettiin takaohjaamoon ja tähystäjällä ei ollut konekivääriä. Versiota valmistettiin ainoastaan 25 kappaletta.[2]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&011.060000011,60 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&017.015000017,15 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.05000004,50 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&071.016000071,16 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&01485.&&&&001 485 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&02135.&&&&002 135 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Benz IV -kuusisylinteristä rivimoottoria; 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”–”.0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”–”152–164 kW (0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”–”.0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”–”200–220 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0140.&&&&00140 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0115.&&&&00115 km/h
  • Lentoaika: 5 h 40 min

Aseistus

  • B-mallissa yksi Parabellum-konekivääri tähystäjällä, C-mallissa ilmeisesti myös eteenpäin suunnattu konekivääri
  • Neljä 12,7 kg:n pommia pystyasennossa tähystämön molemmin puolin
  • Suomalaisissa koneissa oli käytössä Goertz-pomminpudotuskiikari
  • Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Suomen ilmavoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Friedrichshafen FF49C Sortavalan lentoasemalla.

    Suomen ilmavoimille ostettiin helmikuussa 1918 Saksasta kahdeksan lentokonetta, joista kaksi oli FF 49C-tyyppiä, saksalaiselta tunnukseltaan 1749, suomalaiselta F18 (myöh. C.59/18) ja vastaavasti 1750, F22 (myöh. C.72/18 ja 2A300). Edellinen saapui höyrylaiva Virgolla Vaasaan 20. huhtikuuta 1918 ja jälkimmäinen kesällä 1918. Lisäksi Tallinnan saksalaiselta lentoasemalta ostettiin 26. marraskuuta 1918 kaksi FF 49C- ja yksi FF 49B-kone. C-mallit olivat saksalaisilta tunnuksiltaan 1807, suomalaisilta C.82/18 (myöh. 2B306) ja 1810, C.85/18 (myöh. 2C302). B-malli oli saksalaiselta numeroltaan 1546 ja suomalaiselta tunnukseltaan C.84/18 (myöhemmin 2B307). Friedrichshafen FF 49-koneet, jotka saivat Suomessa lempinimen "Fredrika", olivat käytössä vuoteen 1923.[3]

    Puolan meri-ilmavoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Danzigista ostettiin 1920 neljä vesilentokonetta: Friedrichshafen FF 33E, Friedrichshafen FF 33L, Friedrichshafen FF 49b ja Lübeck-Travemünde F4. FF 49 tuhoutui kuitenkin onnettomuudessa jo vuonna 1921.[4]

    Tanskan laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Laivasto vastaanotti toukokuussa 1919 viisi FF 49 -konetta, jotka saivat tanskalaisen tyyppimerkinnän H.B.II. Laivasto toteutti hankinnan yhteistoiminnassa julkistentöidenministeriön kanssa, mikä halusi tutkia ilmakuljetusten mahdollisuutta postinjakelussa. Koneet olivat palveluksessa vuoteen 1926.[5]

    Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    • Gray, Peter ja Thetford, Owen: German Aircraft of the First World War. Lontoo: Putnam, 1987. ISBN 0-85177-809-7. (englanniksi)
    • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin. Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
    • Belcarz, Bartlomiej ja Peczkowski, Robert: White Eagles – The Aircraft, Men and Operations of Polish Air Force 1918–1939. Yorkshire, Englanti: Hikoki Publications, 2001. ISBN 1-902109-73-2. (englanniksi)

    Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    1. Gray, Peter ja Thetford, Owen s. 124-125
    2. Gray, Peter ja Thetford, Owen s. 376
    3. Heinonen, Timo s. 33
    4. Belcarz, Bartlomiej ja Peczkowski, Robert s. 226
    5. navalhistory.dk

    Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    • Kalevi Keskinen, Kyösti Partonen, Kari Stenman, Suomen Ilmavoimat I 1918-27, 2005. ISBN 952-99432-2-9.
    • Kalevi Keskinen, Kari Stenman, Klaus Niska, Suomen ilmavoimien lentokoneet 1918-1939, Tietoteos, 1976.
    • Timo Heinonen, Thulinista Hornetiin, Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisuja 3, Gummerus Kirjapaino Oy, 1992. ISBN 951-95688-2-4.