Fredrik Lorenz Nyberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Fredrik Lorenz Nyberg (18. heinäkuuta 1768 Viapori14. maaliskuuta 1831 Helsinki ) oli senaattori ja kamarineuvos (1808).[1]

Nybergin vanhemmat olivat sotakamreeri Gabriel Nyberg ja Heleena Kristiina Wahlberg ja puoliso tukholmalainen Katariina Margareeta Löfman (k. 1845). Nyberg kirjoittautui Viaporin linnoitusväkeen 1778, kadetti hänestä tuli upseerintutkinnon suorittamisen jälkeen 1784. Hän opiskeli 1785 alkaen Turun yliopistossa varsinkin matematiikkaa ja toimi samasta vuodesta Suomen linnoitusväen prikaatin kamarikirjurina. Vuonna 1787 hänestä tuli kamarikirjuri Suomen pääkomissariaatissa, 1788 sotareviisori ja 1790 sotakamreeri Savon sotilasjaoston sotakomissiaraatissa. Nyberg osallistui Suomen sotaan 1808–1809 ylisotakomissaarina ja muonitusintendenttinä. Sen jälkeen hän toimi Ruotsissa, mutta siirtyi Suomeen 1814. Hän oli hallituskonseljin sota-asiaintoimituskunnan päällikkö vuodesta 1815 ja kamaritoimituskunnan päällikkö vuodesta 1816. Hän erosi palveluksesta 1825. Nyberg loi valtion menosäännölle pohjan.Reinhold Hausen on julkaissut Nybergin sota-ajan kirjeiden kopiokirjan nimellä Bref och uppteckningar från kriget i Finland (Svenska litteratursällskapet i Finland, 1916).[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Blomstedt, Kaarlo, ym. (toim.): Kansallinen elämäkerrasto, IV osa: Malmström, K. R.–R., s. 240–241. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 6, palsta 546