Frans Olof af Brunér

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Frans Olof af Brunér (16. heinäkuuta 1807 Kuopio28. syyskuuta 1874 Pietari) oli suomalainen senaattori ja salaneuvos.

Af Brunérin vanhemmat olivat Oulun laamannikunnan laamanni Jonas Brunér, aateloituna vuodesta 1840 af Brunér 10716 (1777–1848) ja Sara Kristina Franzén. Hän pääsi ylioppilaaksi 1824 ja suoritti Turun akatemiassa tuomarintutkinnon 1826. Af Brunér sai varatuomarin arvon 1832.

Af Brunér oli Suomen senaatin oikeusosastolla ylimääräisenä kopistina 1827, talousosastolla ylimääräisenä kopistina 1827–1830 ja Turun hovioikeudessa ylimääräisenä notaarina 1830–1832. Hän oli senaatin kansliatoimituskunnan kopistina 1832–1838, kanslistina 1838–1841, protokollasihteerinä 1841–1849 sekä senaatin oikeusosaston esittelijäsihteerinä 1849 ja samalla sensuuriylihallituksen kopistina 1835 ja asiamiehenä 1842–1850. Tämän jälkeen hän oli päätullijohtokunnan ylitirehtöörinä 1849–1855 ja senaatin talousosaston jäsenenä 1855–1857, kansliatoimikunnan päällikön apulaisena 1856 sekä Suomen asiain komitean jäsenenä Pietarissa 1857–1874. Af Brunérista tuli valtioneuvos 1856 ja salaneuvos 1869.

Af Brunér oli naimisissa 1838–1852 Emilia Charlotta de la Chapellen (k. 1852) kanssa jonka isä oli senaattori, vapaaherra Albrekt Fredrik Richard de la Chapelle (1785–1859) .[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Frans Olof af Brunér. Verkkojulkaisu 2005 <http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=13909>. Luettu 19.7.2015.