Frans Martikainen
Frans Iivari Martikainen (22. elokuuta 1889 Tohmajärvi (Värtsilä) – 4. syyskuuta 1930) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916.[1][2]
Perhetausta ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martikaisen vanhemmat olivat työnjohtaja Jafet Martikainen ja Kristiina Kervinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1930 Lahja Helmi Johanna Ruotsalaisen kanssa.[1][2]
Martikainen kävi kuusi luokkaa Kuopion klassillista lyseota. Hän kävi Jääkärialipäällystölle järjestetyn upseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921 ja sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1926.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martikainen työskenteli konttoristina Kuopiossa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 25. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin 21. helmikuuta 1917 Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin edelleen elokuussa vuonna 1917 siviilitöihin Saksaan.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martikainen palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen kesäkuussa vuonna 1918 ja astui Armeijan palvelukseen 10. kesäkuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä. Hänet sijoitettiin 3. Jääkärirykmenttiin, josta muodostettiin myöhemmin ensin Savon jääkärirykmentti 3 ja sitten Uudenmaan rykmentti. Martikainen toimi rykmentissä kirjurialiupseerina I pataljoonan esikunnassa. Hän oli komennettuna 16. lokakuuta - 14. joulukuuta 1918 väliseksi ajaksi saksankielen tulkiksi Haminan taistelukouluun. Uudenmaan rykmentissä hänet siirrettiin 18. joulukuuta 1918 koulutusaliupseeriksi 1. komppaniaan. Armeijasta Martikainen erosi 14. heinäkuuta 1919 ja toimi myöhemmin 1. huhtikuuta 1920 - 1. maaliskuuta 1921 Värtsilän suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Takaisin Armeijan palvelukseen Martikainen astui 15. kesäkuuta 1921 nuorempana upseerina ja hänet sijoitettiin Karjalan kaartin rykmenttiin, josta hänet siirrettiin 10. elokuuta 1923 alkaen Polkupyöräpataljoona 1:een, jossa hän toimi nuorempana upseerina ja aseupseerina ja hoiti satunnaisesti komppanianpäällikön tehtäviä. Polkupyöräpataljoonasta hänet siirrettiin 8. toukokuuta 1926 Santahaminan komendanttiviraston adjutantiksi, mistä hänet siirrettiin edelleen 2. tammikuuta 1927 alkaen joukkueenjohtajaksi Suomenlinnan paikalliskomppaniaan. Armeijasta hän erosi toistamiseen 30. elokuuta 1928. Hänet haudattiin Malmin hautausmaahan.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.