Forcitin tehdasrata
Forcitin tehdasrata tarkoittaa Forcit Oy:llä Hangossa vuosina 1901–1937 ollutta omaa 600 mm:n raidelevyinen kapearaiteista rataa. Sitä pitkin kuljetettiin raaka-aineita ja valmiita tuotteita tehtaan alueella sekä Valtion Rautateiden operoiman Hangon radan varteen.
Kapearaiteinen rataosuus päätettiin vuonna 1937 käytännön syistä leventää, koska räjähteiden siirtokuormaus tai räjähdevaunujen lavettikuljetus katsottiin tarpeettoman riskialttiiksi.
Leveäraiteinen Dynamiittivaihde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Dynamiittivaihde
Radan leveäraiteistamisen yhteydessä tehtiin valtion rataan liittymävaihde, joka sai nimen Dynamiittivaihde (lyh. Dmv.). Vuonna 1939 vaihteesta tuli seisake ja Hangon alueen vuokra-ajan jälkeen se avattiin uudelleen nimellä Dynamiittitehdas.
Seisake ja tehtaanraide yhdistettiin Dynamiittivaihde -nimiseksi laiturivaihteeksi 11. tammikuuta 1943. Liikennepaikan miehitys lopetettiin 26. toukokuuta 1963, mutta se palvelee edelleen Forcit Oy:n tavaraliikennettä linjavaihteeksi luokiteltuna liikennepaikkana.
Ratakalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapearaideveturit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Forcit-yhtiöllä oli vakinaisessa liikenteessä kaksi 600 mm raideleveyksistä veturia. Toinen niistä oli 1920-luvulla valmistunut saksalainen veturi, josta ei ole säilynyt tietoja. Sen lisäksi vakinaisessa käytössä oli Ab Slipmaterial veturi numero 52/1929. Molemmat veturit romutettiin ennen talvisotaa.
(kts. myös Pedershaab 415/1944 alla)
Lokomo 14/37[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1937 radalle hankittiin ensimmäisenä leveäraiteisena veturina Lokomo 14/37, joka poistettiin liikenteestä vuonna 1957 käytännössä loppuun ajettuna. Lokomon tilalle ruuhkautumista helpottamaan saatu Dv100/1524 (Valmet 66/1948, 0-8-0dm) osoittautui kuitenkin niin vaikeasti käsiteltäväksi, että pieni Lokomo saikin jatkaa liikenteessä vuoteen 1985 asti, jolloin avuksi saatiin hankittua entinen Valtion Rautateiden ratakuorma-auto Tve1 415 (Saalasti 57/1963, 0-4-0dh). Veturi jäi toimettomaksi talliinsa odottamaan sen tulevaa kohtaloa, koska tallin tyhjennyksellä ei ollut kiire ja veturia ei haluttu jättää sään armoille. Jonkin lähteen mukaan Lokomon veturi romutettiin joskus 1980-luvun lopulla koska se oli aivan liian heikkokuntoinen museoon [1].
Pedershaab 415/1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun tarve kasvoi eikä leveäraiteisia järjestelyvetureita ollut saatavana, hankittiin tanskalaisen Pedershaab Maskinfabrik A/S -yhtiön valmistama Pedershaab (415/1944, 0-4-0dm, saksalaisittain B) 600 mm kapearaideveturi, joka levennyskappaleen ja pitempien akselien avulla muutettiin leveäraiteiseksi. Vain 2,9 m pitkästä ja 2,5 tonnia painavasta veturista tuli Suomen pienin leveäraideveturi. Voimanlähteenä siinä oli Fordin valmistama bensiinimoottori.
Leventäminen tehtiin omassa konepajassa, koska vaihtovetureita ei tuolloin yksinkertaisesti ollut saatavana. Suuren tarpeen vuoksi Valtion Rautatiet vei kaikki leveäraiteiset mitkä suinkin käsiinsä sai ja suuremmat teollisuusyhtiöt tappelivat lopuista. Veturi käytiin tarkastamassa sotakorvauksena, mutta venäläiset hylkäsivät veturin suoralta kädeltä sen pienuuden vuoksi. Se oli käytössä tehtaan radalla vanhan Lokomon kanssa toistakymmentä vuotta vaikka liikenne tahtoikin ruuhkautua.[2]
Dv100/1524 (ent. Valmet 66/1948)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruuhkautumista lievittämään saatiin vuonna 1957 Saalasti Oy:ltä ostettu Dv100/1524 (Valmet 66/1948, 0-8-0dm). Veturi oli alun perin Valmet Oy:n Tampereen Lentokonetehtaan valmistama sotakorvausveturi numero (66/1948), mutta se oli vastaanottotarkastuksessa hylätty ja jätetty Suomeen.
Kun SOTEVA purettiin vuonna 1954, kaikki venäläisten hylkäämä sotakorvaustavara huutokaupattiin. Huutokaupan moottoriveturit osti Saalasti Oy, joka vaihtoi puukaasukoneet takaisin alkuperäisen kaltaisiin dieselkoneisiin. Moottorivaihdon yhteydessä veturit tyyppimerkittiin Move21:ksi (Move 2:n ensimmäinen muunnos) ja ne myytiin kapearaiteita käyttäville teollisuusradoille. Viisi alkuperäisistä 750 mm:n vetureista levennettiin Janakkalassa vuonna 1956 1524 mm:n raideleveydelle, jolloin niille annettiin uusi tunnus Dv100/1523.[2]. Yksi vetureista saatiin ostettua Hankoon Forcit Oy:n liikenteeseen. Hangossa se maalattiin keltaiseksi teollisuusveturien tapaan ja kylkiin tuli punainen raita [3]
Veturin paino oli noin 12 000 kg, kokonaispituus 6,2 m ja suurin nopeus 31 km/h. Valmet-Skandiaverken 440D moottori tuotti 100 hv. Veturi hankittiin vanhan ja lähes loppuun ajetun Lokomon tilalle ruuhkaa helpottamaan, mutta se osoittautuikin vaikeasti käsiteltäväksi. Sotakorvausveturista rikkoutui myös laakeri heti alkuaikoina, joten se jäi sivuun pienen Lokomon jatkaessa sen tilalla liikenteessä. Veturi jäi toimettomaksi, mutta koska sitä ei haluttu viedä ratapihalle sään armoille eikä omistajalla ollut kiire tyhjentää vetureiden tilavaa tallia, jossa riitti tilaa myös muille veturille, niin se saikin jäädä sisätiloihin odottamaan parempia aikoja.
Tve1 415 (Saalasti 57/1963, 0-4-0dh)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1985 radalle hankittiin entinen Valtion Rautateiden pienveturi Tve1 415 (Saalasti 57/1963, 0-4-0dh).
Vetureiden museointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Toijalan Veturimuseo samana vuonna lopulta avattiin, ei kestänyt kahta vuotta kauempaa, kun sinne matkasi epäsuhtainen veturikaksikko Dv100 ja Pedershaab. Sotakorvausveturi kunnostettiin talkootyöllä ajokuntoon varsin pian ja Pedershaab sai puolestaan pintakunnostuksen.
Molemmat saivat uuden värin: iso tutun veturinvihreän ja pienempi kirkkaan vihreän teollisuusveturien keltaisen tilalle.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Toijalan Veturimuseo[vanhentunut linkki]n websivut
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Toijalan Veturimuseon arkistot
- ↑ a b Resiina 3/89, s. 24.
- ↑ http://yhdistykset-akaa.fi/veturimuseo/jakaja.html[vanhentunut linkki], alasivu Move21