Fluoriantimonihappo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fluoriantimonihappo

Fluoroantimonic-acid-3D-vdW.png

Tunnisteet
CAS-numero 16950-06-4
Ominaisuudet
Molekyylikaava HSbF6
Moolimassa 236,76 g/mol
Ulkomuoto väritön neste
Tiheys 2,885 g/cm3

Fluoriantimonihappo on vahvin tunnettu superhappo[1], jonka kemiallinen kaava on HSbF6. Superhappojen vahvuutta kuvaa Hammettin happamuusfunktioon perustuva H0-luku, joka fluoriantimonihapolla on −28 ja 100-prosenttisella rikkihapolla se on −12. Vahvuudesta tämä kertoo sen, että yksi yksikkö 100-prosenttista rikkihappoa vastaa noin 1016 yksikköä sitä.[2].

Fluoriantimonihappoa saadaan vetyfluoridin ja antimonipentafluoridin tai vaihtoehtoisesti vetyfluoridin ja antimonipentoksidin välisellä reaktiolla.[3] Antimoni sitoutuu voimakkaasti fluoridi-ioniin, ja tuloksena saatu antimoniheksafluoridi-ioni SbF6 ei sido vetyioneja takaisin. Siksi liuoksessa olevien vetyionien tehollinen konsentraatio pääsee nousemaan paljon suuremmaksi kuin missään tavallisessa happoliuoksessa.

Fluoriantimonihappoa käytetään karbokationien tutkimiseen ja radikaalipolymeroitumisreaktioissa.[3]

Fluoriantimonihappo on äärimmäisen syövyttävää ja se kykenee reagoimaan lähes kaikkien tunnettujen yhdisteiden kanssa. Fluoriantimonihappo pystyy syövyttämään lähes kaikkea, joten happoa säilytetään yleensä Teflonista (polytetrafluorieteeni) valmistetuissa astioissa ja sitä käsitellään Teflon-pinnoitetuilla välineillä. Fluoriantimonihappo hajoaa räjähdyksenomaisesti joutuessaan kosketuksiin veden kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. George A. Olah,G. K. Surya Prakash,Jean Sommer,Arpad Molnar: Superacid Chemistry, s. 56. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 978-0-470-42154-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.7.2013). (englanniksi)
  2. George A. Olah: A Life of Magic Chemistry: Autobiographical Reflections of a Nobel Prize Winner, s. 99. John Wiley & Sons, 2002. ISBN 978-0-471-22040-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.7.2013). (englanniksi)
  3. a b Leon D. Freedman, G. O. Doak, G. Gilbert Long, Tariq Mahmood & Charles B. Lindhal :Antimony Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 2.7.2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.