Fantomas – sadan naamion mies
| Fantomas – sadan naamion mies | |
|---|---|
| Fantômas | |
 |
|
| Ohjaaja | André Hunebelle |
| Käsikirjoittaja | |
| Perustuu | Marcel Allainin ja Pierre Souvestren tarinoihin Fantomasista |
| Tuottaja | Alain Poiré |
| Säveltäjä | Michel Magne |
| Kuvaaja | Raymond Lemoigne |
| Leikkaaja | Jean Feyte |
| Lavastaja | Max Douy |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | |
| Ensi-ilta | 1964 |
| Kesto | 110 min |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Seuraaja | Fantomas nauraa kuolemalle |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Fantomas – sadan naamion mies (Fantômas) on André Hunebellen ohjaama ranskalais-italialainen elokuva vuodelta 1964 ja kolmiosaisen Fantomas-elokuvasarjan ensimmäinen osa. Kaksi muuta ovat Fantomas nauraa kuolemalle ja Fantomas uhkaa maailmaa. Elokuvat perustuvat Marcel Allainin ja Pierre Souvestren vuonna 1911 alkaneeseen jatkokertomukseen Fantomasista. Elokuva on alkuperäisiä tarinoita kepeämpi, ja komisario Juve on esikuvaansa koomisempi.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fantomas (jota esittää Jean Marais) on monen hahmon mies. Hänen aseensa on maquillage. Naamioidensa avulla hän voi esiintyä kenenä tahansa ja ulkonäköään muuttamalla aiheuttaa loputtomasti sekaannuksia. Tässä ensimmäisessä Fantomas-elokuvassa hän on tyytymätön Fandoriin (jota myös esittää Jean Marais), joka on kirjoittanut hänestä kuvitellun haastattelun. Hän kostaa sieppaamalla Fandorin ja uhkaamalla tappaa tämän. Naamioitumalla Fandoriksi hän tekee näyttävän rikoksen. Kun komisario Juve liittyy takaa-ajoon, kameleonttimainen Fantomas tekee heti rikoksen naamioituneena Juveksi. Lopulta Fandor, Juve ja Fandorin tyttöystävä Hélène ajavat yhdessä takaa suurrikollista, mutta turhaan, sillä sadan naamion miehen onnistuu paeta.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Jean Marais | … | Fantomas / toimittaja Fandor / lordi Shelton / vankilan vanha vartija |
| Louis de Funès | … | komisaario Paul Juve |
| Mylène Demongeot | … | Hélène Gurn, valokuvaaja |
| Jacques Dynam | … | etsivä Michel Bertrand |
| Robert Dalban | … | lehden johtaja |
| Marie-Hélène Arnaud | … | lady Maud Beltham |
| Christian Toma | … | etsivä, viiksekäs |
| Michel Duplaix | … | etsivä, Léon |
| Anne-Marie Peysson | … | selostaja |
| Andrée Tainsy | … | puvustonhoitaja |
| Yvan Chiffre | … | Fantomasin apuri |
| Jean Minisini | … | Fantomasin apuri |
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikkalaisarvioissa Hunebellen ohjausta pidetään velttona, mutta Jean Marais pelastaa paljon. Michel Magnen musiikki saa erikoismaininnan.[1]
Fantomas-trilogia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Nimi | Ensi-ilta |
|---|---|
| Fantomas – sadan naamion mies | 1964 |
| Fantomas nauraa kuolemalle | 1965 |
| Fantomas uhkaa maailmaa | 1967 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Allmovie.com. Viitattu 1.6.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fantômas Unifrancessa. (ranskaksi)