Fanariootit

Fanariootit (kreik. Φαναριώτες) olivat Konstantinopoliin kaupungin valloituksen 1453 jälkeen jääneitä kreikkalaisia, erityisesti ylimysperheitä. He asuivat Konstantinopolissa Fanarin kaupunginosassa, ja jotkut heistä nousivat merkittävään asemaan Osmanien valtakunnan palveluksessa.

Fanariootit olivat merkittävässä asemassa olevia pääosin kreikkalaisia perheitä, jotka asuivat Konstantinopolin kreikkalaisessa kaupunginosassa Fanarissa. Fanari oli myös Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin sijaintipaikka. Fanariootit hallitsivat patriarkaatin hallintoa ja usein vaikuttivat patriarkan ja muiden prelatuurien valintaan. Ekumeeninen patriarkka oli erityisen tärkeä hahmo ortodoksisessa kristikunnassa ja hänellä oli asema ”ensimmäisenä tasavertaisten joukossa” maailman ortodoksisten piispojen joukossa.

1600-luvulla suuren varallisuuden ja vaikutusvallan hankkineet fanaariootit nousivat merkittäviin asemiin Osmanien valtakunnassa. He toimivat hallinnon ja lähetystöjen virallisina dragomaneina eli tulkkeina vuodesta 1669 aina vuoteen 1821 asti. Yhdessä kirkon korkea-arvoisten henkilöiden ja maakuntien paikallisten vaikuttajien kanssa fanaariootit muodostivat hallitsevan luokan kreikkalaisten keskuudessa Osmanien valtakunnassa aina Kreikan vapaussotaan asti. Fanaariooteilla oli keskeinen asema vallankumouksellisen liikkeen edustuselimessä, kansalliskokouksessa, joka kokoontui kuusi kertaa vuosien 1821 ja 1829 välillä.

1700-luvun alun ja vuoden 1821 välillä monet fanariootit saivat merkittäviä virkoja Tonavan ruhtinaskunnissa, eli Moldoviassa ja Valakiassa. Monet dragomanit nousivat paikallisiksi maaherroiksi eli hospodareiksi. Tätä ajanjaksoa Tonavan ruhtinaskuntien historiassa pidetään yleisesti fanaarioottien aikana.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fanariootit Wikimedia Commonsissa