FS Amiral Charner (1893)
| Amiral Charner | |
|---|---|
 Amiral Charner |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Arsenal de Rochefort |
| Kölinlasku | 15. kesäkuuta 1889 |
| Laskettu vesille | 18. maaliskuuta 1893 |
| Palveluskäyttöön | 26. elokuuta 1895 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 8. helmikuuta 1916 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 4 748 t |
| Pituus | 110,2 m |
| Leveys | 14,04 m |
| Syväys | 6,06 m |
| Koneteho | 8 300 ihp |
| Nopeus | 17 solmua |
| Miehistöä | 16 upseeria ja 378 miehistönjäsentä |
| Aseistus | |
| Aseistus | 2 × Canon de 194 mm Modèle 1887 6 × Canon de 138 mm Modèle 1887 4 × Canon de 65 mm Modèle 1891 4 × Canon de 47 mm Modèle 1885 8 × Hotchkiss 37 mm 4 × 450 mm torpedoputkea |
Amiral Charner oli 1890-luvun alussa valmistettu Ranskan laivaston Amiral Charner -luokan panssariristeilijä.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Amiral Charner -luokka
Alus tilattiin Rochefortin laivastontelakalta, missä köli laskettiin 15. kesäkuuta 1889 nimellä Charner. Alus laskettiin vesille 18. maaliskuuta 1893 ja nimettiin uudelleen Amiral Charneriksi 25. maaliskuuta 1895. Alus otettiin palvelukseen puoli vuotta myöhemmin 26. elokuuta.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus liitettiin palvelukseen otettaessa Välimeren laivueen 2. kevyeen divisioonaan. Alus siirrettiin marraskuussa itäiselle Välimerelle, mistä se palasi vuoden lopulla Touloniin. Aluksesta tuli 6. tammikuuta 1896 merisotakoulun (ransk. Ecole Supérieure de Guerre) lippulaiva, jonka alaisuudessa olivat Latouche-Tréville ja panssarikansiristeilijä Suchet. Kymmenen kuukautta 20. lokakuuta myöhemmin alus palasi divisioonaansa varsinaiseen palvelukseen.[2][3]
Alus liitettiin 10. helmikuuta 1897 kansainväliseen laivasto-osastoon, jonka tehtävänä oli valvoa Kreikan ja Turkin välillä puhjenneita sotatoimia. Alus suojasi Kreetalla ranskalaisen laivasto-osaston mukana länsimaiden etuja ja kansalaisia Kreikan ja Turkin välisessä sodassa. Alus kävi Toulonissa telakalla syys-lokakuussa, kunnes se palasi marraskuussa 1898 Ranskaan. Alus liitettiin 1. tammikuuta 1899 merisotakouluun Friantin ja Davoutin kanssa. Alus liitettiin 26. helmikuuta 1899Brestiin sijoitettuun pohjoiseen laivueeseen, mistä se palasi kesäkuun puolivälissä Touloniin. Syyskuussa alus palasi Brestiin, jossa se sijoitettiin reserviin.[3]
Tammikuussa 1900 alus siirrettiin Rochefortin laivastontelakalle huoltoon, minkä jälkeen se palautettiin palvelukseen 18. kesäkuuta. Alus lähti 26. kesäkuuta Brestistä Kaukoidän laivastoasemalle Saigoniin, jonne se saapui 1. elokuuta. Alus partioi Kiinan rannikolla. Alus ajoi joulukuussa Jangtse-joella mudan muodostamalle matalikolle, mutta se ei vaurioitunut. Huhtikuussa 1901 Tinghaissa Kusanin saaristossa alus ajautui karille, mikä aiheutti ainoastaan 22 senttimetrin lommon aluksen köliin. Alus osallistui boksarikapinan kukistamiseen ja oli 4.-24. elokuuta Takussa. Koska Saigonissa ei ollut alukselle riittävän isoa telakkaa, telakoinnit jouduttiin tekemään Mitsubishin telakalla Nagasakissa. Se oli 31. elokuuta - 8. syyskuuta Nagasakissa telakalla. Alus lähti 2. lokakuuta Saigonista Touloniin, jonne se saapui 8. marraskuuta 1901.[3]
Marraskuussa 1901 alus siirrettiin reserviin odottamaan telakointia. Alus palautettiin palvelukseen 24. tammikuuta 1902 liitettynä 3. panssariristeilijädivisioonaan, jossa sen tehtävinä olivat rannikkopurjehdukset ja vuotuiset harjoitukset divisioonan mukana. Se siirrettiin 15. tammikuuta 1903 Toulonissa reserviin, mistä se palautettiin palvelukseen kuuden tunnin koeajoihin vajaalla miehistöllä. Koeajojen päätyttyä alus palautettiin reserviin liitettynä tykistökouluun. Lukuunottamatta lyhyttä palvelusjaksoa vuoden 1905 sotaharjoitukseen se oli reservissä vuoden 1909 loppuun.[3]
Alus oli valmis palautettavaksi palvelukseen 1. joulukuuta 1909 korvaamaan D'Entrecasteaux Kaukoidän asemalla, mutta tehtävään lähetettiin Montcalm. Alus palautettiin lopulta palvelukseen vasta toukokuussa 1910 korvaamaan Faucon Kreetan vartiolaivana. Alus saapui 13. toukokuuta 1910 Sudanlahdelle. Alus oli Kreetalla, kunnes Bruix vapautti sen kotimatkalle heinäkuussa 1912. Bizertassa Amiral Charner siirrettiin reserviin, mistä se kävi modernisoitavana toukokuussa 1913. Alus palautettiin palvelukseen 27. kesäkuuta koeajoihin, joiden päätyttyä alus palautettiin erityisreserviin, joka normaalisti edelsi lopullista palveluksesta poistoa.[3]
Ensimmäisen maailmansodan alkaessa elokuussa 1914 alus palautettiin palvelukseen ja määrättiin suojaamaan Marokon ja Ranskan välisiä saattueita Latouche-Trévillen ja Bruixin kanssa. Marraskuussa alus siirrettiin Port Saidiin sijoitetun 3. laivueen vasta perustettuun 3. divisioonaan, jonka tehtävänä oli tulittaa ottomaanien maavoimia Syyriassa. Amiral Charner ajoi 3. maaliskuuta 1915 karille Dedegatchin edustalla rannikkolinnakkeiden tulittaessa ja italialainen risteilyalus SS Bosnia hinasi aluksen irti. Turkin rannikon täydellinen saarto julistettiin 23. elokuuta, jolloin 3. laivue määrättiin valvomaan Mersinan ja Port Saidin välistä aluetta.[3]
Alus valvoi Libanonin Tripolin ja Egyptin El Arishin välillä saartoa taistelulaiva Jauréguiberryn ja panssarikansiristeilijä D'Estréesin kanssa. Saarron tehostamiseksi vallattiin Ruadin saari 1. syyskuuta. Alus osallistui 11.-12. syyskuuta 3 000 armenialaispakolaisen pelastamiseen Orontesin estuaarin pohjoispuolelta. Se tuki 28. joulukuuta Jeanne d'Arcin kanssa Kastelorizon valtausta. Alus oli 7. helmikuuta 1916 matkalla Ruadista Port Saidiin, kun Saksan keisarikunnan laivaston sukellusveneen SM U-21 laukaisema torpedo osui alukseen varhain aamulla 8. helmikuuta 1916. Alus upposi kahdessa minuutissa vieden mukanaan lähes koko miehistönsä. Viisi vuorokautta myöhemmin hinaaja Laborieuxin miehistö pelasti merestä ainoan eloonjääneen, tykkimies Carioun, aluksella olleista 428 miehestä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. London: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
- Feron, Luc: The Armoured Cruisers of the Amiral Charner Class. Conway's Warship, 2013, XXXV. vsk. London: Conway Publishing. ISBN 978-1-84486-236-8 (englanniksi)
- Jordan, John & Caresse, Philippe: French Armoured Cruisers 1887–1932. Barnsley: Seaforth Publishing, 2019. ISBN 978-1-5267-4118-9 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: Dupuy de Lôme – Seuraaja: Pothuau |