Eurokoodi
Eurokoodit ovat kantavien rakenteiden suunnittelustandardeja.[1] Eurokoodit laatii eurooppalaisen standardisointijärjestö CEN:n tekninen komitea CEN/TC 250 Euroopan komission toimeksiannosta. Eurokoodit antavat rakenteelliset suunnitteluperusteet rakennuksille sekä maa- ja vesirakenteille. Niihin sisältyy pohjarakenteiden suunnittelu, palosuunnittelu, maanjäristyssuunnittelu sekä toteutuksen ja työnaikaiset rakenteet.[2]
Eurokoodisuunnittelustandardien käyttö alkoi Suomessa 1. marraskuuta 2007. Niiden käyttö jatkui rinnakkain vanhan Rakentamismääräyskokoelman kanssa, kunnes 1.1.2014 eurokoodien käytöstä tuli de facto pakollista[3].
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurokoodien kehittäminen alkoi vuonna 1975. Niiden tarkoitus oli poistaa kaupan esteitä Rooman sopimuksen hengessä. Vuonna 1984 komissio julkaisi ensimmäiset eurokoodit. Vuonna 1989 tuli voimaan EU:n rakennustuotedirektiivi, jossa määriteltiin ensimmäisen kerran vaatimukset, jotka rakennustuotteiden tulee täyttää. Vuonna 1989 komissio antoi CEN:lle mandaatin eurokoodien valmisteluun. Ensimmäinen nk. ENV-eurokoodi julkaistiin vuonna 1992 ja ensimmäinen varsinainen eurokoodi EN-standardina 2000-luvun alkuvuosina.[2]
Eurokoodin osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurokoodi-järjestelmä sisältää seuraavat pääosat:
- EN 1990 Eurokoodi 0: Suunnittelun perusteet
- EN 1991 Eurokoodi 1: Rakenteiden kuormitukset
- EN 1992 Eurokoodi 2: Betonirakenteiden suunnittelu
- EN 1993 Eurokoodi 3: Teräsrakenteiden suunnittelu
- EN 1994 Eurokoodi 4: Teräs-betoniliittorakenteiden suunnittelu
- EN 1995 Eurokoodi 5: Puurakenteiden suunnittelu
- EN 1996 Eurokoodi 6: Muurattujen rakenteiden suunnittelu
- EN 1997 Eurokoodi 7: Geotekninen suunnittelu
- EN 1998 Eurokoodi 8: Rakenteiden suunnittelu kestävyyden suhteen maanjäristyksessä
- EN 1999 Eurokoodi 9: Alumiinirakenteiden suunnittelu
- EN 19100 Eurokoodi 10: Lasirakenteiden suunnittelu
Yhteensä standardeja on 59.[4]
Kohderyhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurokoodit on tarkoitettu ensisijaisesti kokeneille suunnittelijoille. Muita tunnistettuja käyttäjäryhmiä ovat esim. nuoremmat suunnittelijat, erityisasiantuntijat, rakennustuotteiden valmistajat, ohjelmistovalmistajat, opettajat, viranomaiset, rakennuttajat sekä muiden teknisten komiteoiden jäsenet.[5]
Kansalliset valinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurokoodit sisältävät kansallisia valintoja. Niitä käytetään eurokoodeissa käytännössä kolmesta syystä:
- maantieteellisten, geologisten ja ilmasto-olosuhteiden eroavaisuuksian takia,
- rakenteiden kansalliseen luotettavuustasoon ei voi puuttua eurokoodeilla
- joistain asioista ei saavuteta konsensusta, koska suunnittelukulttuuri on erilainen eri maissa.[6][7]
Ko. kohdat on merkitty viittauksella kansalliseen liitteeseen. Talonrakentamisen osalta kansallisen liitteen laatii ympäristöministeriö. Ne on julkaistu osana Rakentamismääräyskokoelmaa. Infrarakenteiden osalta kansallisen liitteen julkaisee Liikenne- ja viestintäministeriö. Siltarakenteiden osalta kansallisen liitteen julkaisee Väylävirasto.
Tällä hetkellä kansallisia valintoja on yhteensä 1055.[4]
Toinen sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurokoodien toisen sukupolven valmistelu aloitettiin vuonna 2015. Kaikkien osien on tarkoitus olla valmiina vuonna 2025. Uudistuksen yhteydessä julkaistaan kokonaan uusia eurokoodi-osia ja toisaalta joitain vanhoja osia on yhdistetty. Suomessa toisen sukupolven eurokoodit on tarkoitus ottaa käyttöön viimeistään vuonna 2028.[8]
Uusina asioina on esimerkiksi kantavien lasirakenteiden suunnittelu, kuitu-polymeerirakenteiden suunnittelu, jääkuormat sekä aaltojen ja vuoroveden aiheuttamat kuormat. Myös ilmaston muutoksen huomioiminen ja rakenteiden vaurionsietokyvyn parantaminen on huomioitu aiempaa selkeämmin.
Uudistuksen tarkoituksena on
- mahdollistaa innovaatiot aiempaa paremmin
- vähentää kansallisia valintoja
- parantaa käytettävyyttä.[9]
Käyttö maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurokoodit ovat laajalti käytössä Euroopassa. Niitä käytetään kaikissa EU- ja EFTA-maissa sekä Britanniassa. Euroopan maista ainoastaan Venäjällä, Albaniassa ja joissain entisen Jugoslavian maissa käyttöä vasta suunnitellaan. Myös monissa Aasian ja Afrikan maissa pohditaan eurokoodin käyttöönottoa.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eurokoodit Suomen Standardisoimisliitto SFS. Viitattu 21.3.2018.
- ↑ a b About EN Eurocodes JRC. Viitattu 15.8.2022.
- ↑ Ympäristöministeriön asetus kantavista rakenteista 17.6.2014. Ympäristöministeriö. Viitattu 24.3.2024.
- ↑ a b Denton, Steve: The second generation Structural Eurocodes: plans for addressing the changing climate climate.copernicus.eu. Viitattu 15.8.2022.
- ↑ Denton, Steve: Eurocodes evolution - what will it mean to you? bsigroup.com. Viitattu 15.8.2022.
- ↑ Nationally Determined Parameters JRC. Viitattu 15.8.2022.
- ↑ JRC: Further harmonisation of the EN Eurocodes eurocodes.jrc.ec.europa.eu. Viitattu 15.8.2022.
- ↑ [www.eurocodes.fi Eurokoodi Help Desk] Rakennustuoteteollisuus RTT ry. Viitattu 15.8.2022.
- ↑ Hicks, Stephen: Second generation of the Structural Eurocodes Researchgate. Heinäkuu 2020. Viitattu 15.8.2022.
- ↑ Use outside EU/EFTA Member States JRC. Viitattu 15.8.2022.