Eumolpidit
Eumolpidit (m.kreik. Εὐμολπίδαι, Eumolpidai, lat. Eumolpidae) oli antiikin kreikkalainen eleusislainen eupatridi- eli ylimyssuku, joka katsoi periytyvänsä Eumolpoksesta. Suku oli yksi Attikan vanhoista papillisista suvuista, ja sen tehtäviin kuului Eleusiin mysteereistä vastaaminen yhdessä keryksien suvun kanssa.[1][2]
Eumolpidit olivat kunnioitetuin kaikista attikalaisista pappissuvuista. Heidän esi-isänään pidettyä Eumolposta pidettiin Eleusiin mysteerien perustajana.[2][3] Mysteerien hierofantti (ἱεροφάντης, hierofantēs) oli aina eumolpidien suvusta, koska Eumolpoksen katsottiin olleen ensimmäinen hierofanttina toiminut.[2][4]
Hierofanttia avusti neljä henkilöä (ἐπιμεληταὶ τῶν μυστηρίων, epimelētai tōn mystēriōn), joista yksi oli myös eumolpidi. Muilla suvun jäsenillä ei vaikuta olleen erityisiä tehtäviä mysteereissä, mutta osa muista tehtävistä kuului keryksien suvulle. Lisäksi eumolpodien tuli tietyissä tilanteissa rukoilla valtion puolesta yhdessä keryksien kanssa. Suvuille kuului yhdessä myös kultin varoista huolehtiminen.[2][5]
Eumolpideilla (kuten mahdollisesti myös kerykseillä) oli myös tiettyjä oikeudellisia tehtäviä tapauksissa, joissa mysteereitä oli loukattu (ἀσέβεια, asebeia). Syyte saattoi olla kahta muotoa, tuomitseminen eumolpidien edesä (δικάζεσθαι πρὸς Εὐμολπίδας, dikazesthai pros Eumolpidas) tai kuninkaan edessä (φράζειν πρὸς τὸν βασιλέα, frazein pros ton basilea), mutta niissä lienee ollut kyse käytännössä samasta asiasta. Näissä tapauksissa kuningasarkontti toimi oikeuden puheenjohtajana (εἰσαγωγεὺς/ἡγεμὼν δικαστηρίου, eisagōgeus/hēgemōn dikastēriū) ja eumolpidit valamiehinä. Tätä lakia ei ollut kirjoitettu ylös vaan se perustui pelkästään perinteeseen, jota ainoastaan eumolpideilla oli oikeus tulkita (ἐξηγεῖσθαι, eksēgeisthai) tai soveltaa uusiin tilanteisiin. Rangaistukseksi eumolpidit saattoivat määrätä henkilön suljettavaksi pois mysteereistä tai alennettavaksi mysteereihin vihitystä (μύστης, mystēs) vihkimättömäksi.[2]
Tämä kertoo siitä, että demokraattisessa Ateenassa vanhalle aristokratialle oli jätetty vain muodollisia oikeuden- ja vallankäytön tehtäviä. Niinpä kun antiikin lähteissä mainitaan, että Eleusiin pyhimpiin tiloihin astumisesta tai turvananojan merkkinä toimineen oksan (ἱκετηρία, hiketēria) laittamisesta väärään paikkaan tai väärään aikaan seurasi kuolemanrangaistus, voidaan olla melko varmoja, ettei pelkästään eumolpideilla ollut valtaa päättää asiasta.[2][6] Joissakin tapauksissa, joissa henkilö tuomittiin törkeistä rikkomuksista valtiota vastaan, kansa paitsi lähetti tuomitun maanpakoon myös langetti tämän päälle eumolpidien lausuman kirouksen. Tällöinkin eumolpidit saattoivat lausua kyseisen kirouksen vain kansan määräyksestä, ja saattoivat myöhemmin joutua perumaan sen ja puhdistamaan aiemmin kiroamansa henkilön.[2][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Eumolpos”, Antiikin käsikirja, s. 159. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ a b c d e f g Smith, William & Wayte, William & Marindin, G. E.: ”Eumolpidae”, A Dictionary of Greek and Roman Antiquities. Boston: Little, Brown and Company, 1890. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 1.29; Pseudo-Apollodoros: Bibliotheke 3.15.4.
- ↑ Hesykhios, Εὐμολπίδαι; Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 4.83; Arnobius: Pakanoita vastaan (Adversus nationes) 5.25; Klemens Aleksandrialainen: Protreptikos s. 16–.
- ↑ Aiskhines: Ktesifonia vastaan 18.
- ↑ Andokides: Mysteereistä 33, 110.
- ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Alkibiades 22, 33; Cornelius Nepos: Kuuluisia miehiä, Alkibiades 4–6.