Etelä-Aasian historia
Etelä-Aasian varhaisia asutuspaikkoja olivat esiharappalaisten kulttuurien asuinpaikat. Näistä on löydetty merkkejä muun muassa Pakistanista, mistä on löydetty jäänteitä 5500 vuotta vanhasta keramiikasta.[1] Indus-kulttuuri eli Harappan kulttuuri vaikutti Intian pohjoisosassa ja Pakistanin eteläosassa noin 3300-1300 eaa ja se oli parhaimmillaan 2600-1900 eaa. Tämä aika jaetaan kolmeen osaan, jotka ovat Varhaisharappa, pääasiallinen Harappa ja Myöhäisharappa. [2]
Arjalaiset saapuivat Etelä-Aasiaan noin 1800-600 ekr. Tuolloin alkoi veda-kausi. Buddhalaisuus sai jalan sijaa Pohjois-Intiassa noin 600-320 ekr. Intiassa vallitsi Marya-imperiumi 320-185 ekr. Islam levisi Etelä-Aasiaan noin 1200-1500. Tämän jälkeen Intiassa vallitsi Moguli-imperiumi 1500-1750.[3] Veda-kausi jakautuu kolmeen osaan. Varhaisin oli Rigvedojen kausi, sitten oli Mantra-kielen kausi ja lopuksi Samhita Prosen kausi. Veda-kauden aikana Intiassa tapahtui monia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia muutoksia.[4]
1800-luvun puolivälissä Intiassa ja Pakistanissa kaupankäyntiin vaikutti Englannin Itä-Intian kauppakomppania, jolla oli kauppatukikohtia Sindhissä ja Punjabissa.[5]
Etelä-Aasian kulttuuriin on tullut vaikutteita Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta, esimerkiksi ruokakulttuuriin. Etelä-Aasialaiseen ruokakulttuuriin on tullut vaikutteita muun muassa Persiasta, mistä on omaksuttu tuoksuvien mausteiden käyttöä. Yleisesti ruokakulttuuriin omaksuttiin vaikutteita Suurmogulien valtakunnan aikana, jolloin omaksuttiin kuivattujen hedelmien käyttöä. Keski-Aasiasta taas on tullut vaikutteita juustojen valmistukseen.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sci/Tech, 'Earliest writing' found 4.5.1999. BBC. (englanniksi)
- ↑ 3000-1300 B.C-Indus-valley 2006. AncientPakistan.info. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Jukka O. Miettinen: Intia, kaupunkeja, kulttuureja, historiaa, s. 22-44. Otava, 1999. ISBN 951-1-16234-9.
- ↑ Vedic Age Cultural India. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Company rule Google. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Terry Tan: Aasian keittiö, s. 79. Otava, 2005. ISBN 951-1-20036-4.