Espanjan vastarintaliike

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Espanjan kartta johon on merkitty vastarintaliikkeen aktiivisimmat toiminta-alueet.

Espanjan vastarintaliike on Espanjan sisällissodan päättymisen jälkeen kenraali Francisco Francon sotilasdiktatuuria vastaan taistelleiden sissiryhmien yhteisnimitys. Suurin osa entistä tasavaltalaishallitusta kannattaneista ryhmistä toimi maanpaossa Ranskasta käsin. Toisen maailmansodan aikana ne osallistuivat myös Ranskan vastarintaliikkeen toimintaan ja vapauttivat sodan loppuvaiheessa useita kaupunkeja Lounais-Ranskassa, jossa liittoutuneiden joukot eivät taistelleet.

Espanjan vastarintaliikkeen suurin operaatio oli hyökkäys Val d’Aranin laaksoon lokakuussa 1944, mutta Francon joukot ajoivat sissit takaisin Ranskaan kymmenen päivää kestäneiden taistelujen jälkeen. Vastarintaliikkeen viimeiset merkittävät osat vetäytyivät Espanjasta vuonna 1952, kun toivoa liittoutuneiden avusta Francoa vastaan ei enää ollut. Tämän jälkeen Espanjan vuoristoalueille jääneet pienet ryhmät taistelivat enää hajanaisesti oman hengissäpysymisensä puolesta ilman yhtenäistä organisaatiota. Sissiryhmien taistelu päättyi 1960-luvun puoliväliin mennessä.[1]

Toimintansa aikana Espanjan vastarintaliike sai huomattavaa tukea siviiliväestöltä niillä alueilla, joilla liike toimi aktiivisesti. Tämä johti hallituksen joukkojen julmuuksiin siviiliväestöä vastaan, minkä seurauksena vastarinta alkoi hiipua. Hallituksen sanomalehdissä ja radiossa ei sisseistä kerrottu yleensä mitään, joten monilla alueilla Espanjassa siviilit eivät edes tienneet heidän olemassaolostaan. Poliittisesti vastarintaliike koostui pääasiassa kommunisteista, sosialisteista ja anarkisteista. Merkittävin yksittäinen ryhmittymä muodostui anarkosyndikalistisen ammattiliiton CNT:n jäsenistä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Téllez, Antonio: Armed resistance to Franco, 1939-1965 - Antonio Téllez 13.9.2006. Libcom. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)