Ernst Wilhelm Floessel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ernst Wilhelm Floessel (30. kesäkuuta 1819 Streideldorf (nyk. Studzieniec), lähellä Freystadtia (nyk. Kożuchów), Sleesia27. heinäkuuta 1874 Deuben, lähellä Dresdeniä, Saksan keisarikunta) oli Suomessa vaikuttanut saksalaissyntyinen muusikko ja sotilaskapellimestari, joka toimi Kaartin soittokunnan kapellimestarina vuosina 1853–1874.[1]

Floessel on saattanut olla jo Saksassa sotilasmuusikko, mutta tätä ei tiedetä varmasti.[2] Hän oli huilisti, joka tuli 1840-luvun lopulla Suomeen saksalaisten kylpylämuusikoiden mukana ja jäi pysyvästi maahan. Hän työskenteli esiintyvänä muusikkona ravintoloissa ja piti Helsingissä yksityistä musiikkiopistoa sekä musiikkikauppaa. Vuonna 1853 hänet palkattiin Josef Tvarjanskyn seuraajana Kaartin soittokunnan johtoon, virallisesti musiikin opettajan nimikkeellä.[3][2] Floessel johti soittokuntaa sen ensimmäisessä julkisessa konsertissa Helsingin teatteritalossa samana vuonna.[4] Hän jatkoi tehtävässä vuoteen 1874, jolloin palasi Saksaan.[2]

Floessel oli ahkera säveltäjä ja sovittaja.[3] Hän aloitti suomalaisen torvisoittokuntamusiikin kehittämisen, jota hänen seuraajansa Adolf Leander myöhemmin jatkoi. Floesselin mielestä kaikkien orkesterille tai pianolle sävellettyjen musiikillisten standardien piti olla sovitettavissa myös vaskipuhaltimille.[2] Hän sovitti torvisoittokunnalle vaikeitakin teoksia, kuten Beethovenin 5. sinfonian. Floesselia on arveltu kiivasluonteiseksi, sillä hänellä oli vaikeuksia tulla toimeen maanmiehensä Fredrik Paciuksen kanssa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Åke Backström: Civilmilitärer vid Finlands armé 1871-1906 (ruotsiksi) Genos 66 (1995). Viitattu 7.4.2019.
  2. a b c d Unohdettu suomalainen 1800-luvun vaskimusiikki (konsertin käsiohjelma) Helsingin Musiikkitalo 2017. Viitattu 7.4.2019.
  3. a b c Soi raikuen Torvet ja rummut: Suomen sotilasmusiikin perinteitä sanoin, kuvin ja sävelin, s. 44. Kaartin Jääkärirykmentin kilta ry, Helsinki 2006.
  4. Seitsikkohistoria lyhyesti Hermanni Seitsikko. Viitattu 7.4.2019.