Ernst Manker
| Ernst Manker | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. maaliskuuta 1893 Tjörn, Ruotsi |
| Kansalaisuus | ruotsalainen |
| Ammatti | etnografi, valokuvaaja |
Enst Mauritz Manker (20. maaliskuuta 1893 – 1. helmikuuta 1972[1]) oli ruotsalainen etnografi, filosofian tohtori h.c. (1953), Nordiska museetin (Tukholma) lappalaisen osaston johtaja 1939–1961, museon intendentti 1957–1961 ja Acta Lapponica -sarjan perustaja ja toimittaja 1938–1961.[2]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ernst Manker syntyi 20. maaliskuuta 1893 Tjörnin saarella maanviljelijäksi ryhtyneen merikapteenin Edvard Olssonin ja Mathilda Kristiansdotterin lapseksi. Hän valmistui vuonna 1924 filosofian kandidaatiksi Göteborgs högskolasta pääaineenaan etnografia. Mankerin ensimmäinen työpaikka oli Tukholman etnografisessa museossa. Aluksi hänen tutkimuksensa koskivat pääasiassa afrikkalaisia kulttuureja, mutta matkat saamelaisalueilla 1920-luvulla, etenkin pitkä vaellus vuonna 1926, tekivät saamelaisten historiasta hänen päätutkimusaiheensa. Kun Nordiska museetiin perustettiin saamelaisosasto vuonna 1939, hänestä tuli sen ensimmäinen johtaja.[1]
Mankerin magnum opus oli hänen kaksiosainen saamelaisten noitarumpujen inventointinsa Die lappische zaubertrommel I II (1938, 1950). Monumentaalinen, yhteensä yli 1300-sivuinen teos esittelee sekä rakenteensa että kuvituksensa puolesta kaikki originaaleina, kuvauksina tai mainintoina säilyneet saamelaiset noitarummut. Siinä inventoidaan myös rumpukuvioitten siihenastinen tulkintahistoria, minkä lisäksi Manker antaa omat tulkintansa. Mankerin toinen suuri kokoava teos oli Lapparnas heliga ställen, saamelaisten pyhien paikkojen inventaario (1957). Näiden lisäksi Manker julkaisi kymmeniä muita yleisesityksiä, kansatieteellisiä eritystutkimuksia sekä yksityiskohtaisia kenttätutkimusraportteja. Pelkistetty mutta taiteelliselta kannalta hiottu yleisesitys De Åtta årstidernas folk (1963) on käännetty lukusille kielille, mm. suomeksi (Kahdeksan vuodenajan kansa). Kaiken aikaa Manker kirjoitti myös saamelaiskulttuuria esitteleviä yleistajuisia kirjoja kuten seitoja (sieidi) käsittelevä Markens gudar (1948) sekä lehtiartikkeleita. Mankerin laaja-alainen saamelaiskulttuurin arvostus näkyy myös siinä., että hän perustamansa Nordiska Museetin Acta Lapponica -sarjan toisena nidoksena painatti saamelaisen taiteilijan Nils Nilsson Skumin töitä teoksessa Same sita Lappbyn (1938).[2]
Saamelaiskulttuurin väsymätön dokumentoija Ernst Manker on yksi ruotsalaisen lappologian suurimmista nimistä. Mankerin työtavassa yhdistyivät harvinaisella tavalla tehokkuus, pedanttinen tarkkuus ja eläytyvä ote. Viimeksi mainittu oli perua hänen henkilökohtaisista lämpimistä saamelaiskontakteistaan, ja se näkyy vielä paremmin hänen populaareista julkaisuistaan.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ernst M Manker sok.riksarkivet.se. Viitattu 8.1.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Saamelaiskulttuurin ensyklopedia: Manker, Ernst saamelaisensyklopedia.fi. Viitattu 7.1.2021.
| ||||||||||||||||||
